Mosaiikkiunelmia

Ylioppilaskirjoitukset, pääsykokeet, ylioppilaskirjoitukset, pääsykokeet, (elämä), pääsykokeet. Eipä kauhiasti mielessä pyöri mitään varmaa, lähinnä jonkinlaista pelkoa ja hämmennystä ja toisaalta innokasta odotusta tulevasta. Mikäli joskus selviän tästä lukemisesta, ja varmasti selviänkin, niin mitä käy, jos pääsenkin yliopistoon? Turkuunhan haen nyt ensisijaisesti, en ole vielä ihan varma Hki-Tre yhteishausta, kun se on vähän ikävästi juuri ennen Turun koetta, että miten sitten vaikuttaa. Ja ainehan oli siis psyka. No mitäpä jos pääsenkin jonnekin? Olen kovasti unelmoinut omasta asunnosta, laskeskellut tukia ja miettinyt verhojen värejä. Mutta mitäs sitten jos oikeasti joudunkin (PÄÄSENKIN) lähtemään täysin vieraaseen kaupunkiin, täysin vieraiden ihmisten keskelle täysin omillani. Ihanaa, oikeastaan, mutta silti hieman pelottaa.

Tuossa kun äsken koiran kanssa kuljeksin joenvartta pitkin, katselin jotenkin ihan uudella tavalla silmänkantamattomiin jatkuvaa peltoa ja metsää (niin, ei sitä aina uskoisi asuvansa maamme pääkaupungissa). Olen asunut täällä koko elämäni, en ole ikinä muuttanut, edes Helsingin sisällä. Olisiko sittenkin parempi jäädä tänne, missä kaikki on tuttua ja turvallista ja missä ennenkaikkea on kaikkea? Hmn. Paljon kysymyksiä vailla oikeita vastauksia. Tällä hetkellä taidan keskittää ajatukseni vanhoihin filmijärkkärini objektiiveihin, joita lupasin etsiä Simolle.