np: Sir Elwoodin hiljaiset värit – Neiti kevät
Älytön kevätolo. Vaikka tänään tulikin roskaa taivaalta koko päivän, kevät on silti tulossa. KEVÄT <3
Kaikki on kerrankin hyvin, kirjoitukset on huomenna ohi ja ylihuomenna lähtö etelän lämpöön. Muutenkin menee hyvin. Kaikki on kivaa/kivoja ja ihanaa/ihania. Toisaalta kaiken voisi nähdä huonona taisiis apua, kirjoitukset on ohi huomenna enkä ole lukenut yhtään ja lentoyhtiö on lakossa eli lento on näillä näkymin myöhässä ainakin vuorokauden. Siis sekä mennessä että tullessa. Toivottavasti ei enempää kun pitäisi valmennuskurssille ehtiä. Mutta eipä se yksi tunti nyt mitään kaada.
Kävin hakemassa Lauran töistä ja käytiin Haagassa asioilla. Siinä matkalla on pieni tieosuus, jonka nopeusrajoitus on koulujen ja muiden vuoksi 30km/h, mutta joka minulla on tapana ajaa vähän reippaammin.. No tänään siinä tietenkin oli kytät tutkan kanssa ja ainut mitä sanoin Lauralle oli sitten, että “katos mitä hottispoliiseja tuolla tienvarressa.” Ei hetkeäkään leikannut, että haloohaloo jalka jarrulle ja vähän äkkiä. Onneksi ne mittaili vastakkaisesta suunnasta tulevia, joten ei napsahtanut sakkoja. Enkä kuitenkaan nyt NIIN kovaa ajanut, ehkä reilua neljääkymppiä. Takasin tultiinkin sitten n. 25km/h ja 100 metrin jono perässä, mutta tietenkään ne eivät olleet siinä enää.
Kuulin Lauralta, että ihmiset olivat kovasti ihmetelleet sellaisen trip-kokoisen maitojuoman huimaa hintaa (1 €) nimeltämainitsemattoman pikaruokaketjun ravintolassa. Jäin todella miettimään, että vaikkei paikan hintoja nyt voi halvoiksi haukkua, kuka todella alkaa valittaa maitojuoman hinnasta jollekin opiskelijatyttöselle siinä kassalla. Ihan kuin sillä todella olisi mitään vaikutusta, eihän niillä ole valtuuksia myydä maitoja halvemmalla vaikka kuinka inisisi. Niin se vaan on.
No, matikka oli eilen ja enkku on huomenna. Matikka oli mielestäni keskitasoa haastavampi, mutta siis myönnän kyllä olevani myös ihan tyrä siinä. Luin matikkaa yhteensä muutaman tunnin ja laskin ehkä <15 laskua. Huomisen jälkeen voi alkaa täysillä paukuttaa psykaa. Ihan kuin siihen ei olisi aiemmin ollut tilaisuutta, kun en kirjoituksiin kuitenkaan lukenut. Otan neuron ja tilaston kirjat mukaan, onhan mulla mennessä ja tullessa ja rannalla aikaa lukea. Aion ihan oikeasti opiskella. Tavoite ainakin tilaston osalta olisi saada kirja kerran läpi niin, että tietää mitä on vastassa kun kurssi alkaa. Kaikkia testejä ja analyyseja en millään pysty opettelemaan niin että osaisin kunnolla käyttää niitä, mutta jos alustavasti tietäisi niiden perusteet. Saa nähdä millaisia ruudinkeksijöitä sielläkin on, itseni mukaan lukien tietysti :D Olen vain sen verran viisas, että osaan olla kysymättä jotain varmasti itsestäänselvää ja selvittää asian sitten muulla ajalla. Ostin ärrältä 2 Cosmopolitania lentomatkaksi ja sorruin jo tänään availemaa toista. Siinä oli erityisen hyviä lainauksia julkkisten sanomisista. Olisikohan ollut Jessica Simpson, joka totesi, että “tyhmän ja blondin ero on se, että blondi kehtaa kysyä” tai jotain vastaavaa. Imartelevaa.
Aihe: Vuodattaminen
Yhyy. Kuolen yksinäisyyteen. Vihreän timantin metsästys tms tulee telkkarista ehkä tuhannen kerran, mutta eipä tule muutakaan. Meidän talossa (isillä) on jotkut älyttömät bailut menossa, basso tuntuu lattiassa asti. Olisi voinut mennä kuokkimaan.
Ai että kaipaan omaa elämää. Haluaisin myös miehen. ( :DDDD ) Oikeastaan kaipaan vain sellaista, että kanakastiketta tehdessä voisi pöytään kattaa kaksi lautasta. Tai aamulla vähän kinastella kylpyhuoneesta. Tai ylipäätään kaipaan parisuhteen arkea, en niinkään mitään älyttömiä yllätyksiä tai lahjoja tai muita vastaavia. Haluaisin jonkun ihanan romantikon, jonka kanssa voisi vain olla. Onpa hyvä paikka tilittää tästä blogissa. Tilitin jo vammaelle ja kaikki muut on jossain.
<vampsu> oonki aina ollu sitä mielt et jotai vikaa tos sun miesmaus on
Kävelin tossa äsken pitkin poikin Toista ja Kolmatta linjaa ja siitä sitten rantaan. Olipa hiljaista ja veden pintakin oli aivan tyyni. Jostain tulvi yhtäkkiä sellainen koivun, savun ja kesän sekoitus ja hullaannuin ihan täysin. Olisipa kesä, juhannuskokko ja keskiyönaurinko. Ja joku jonka kanssa istuskella keskiyönauringossa. Olen toivoton romantikko.
Ja bilejumputus yläkerrassa vain jatkuu.
Lopputilipäivä. Odottelin jotain suurempiakin lomarahoja yms, mutta eipä niitä sitten tullut. Työtodistuskin pitäisi käydä kinumassa. Innostuin näin yötä myöten vielä blogittelemaan, kun vammaen kanssa päätettiin taas alkaa parantaa maailmaa. Olin siis menossa jo nukkumaan tuossa puoli tuntia taaksepäin.
Että olen sitten huono olemaan yksin ja toimettomana kaikki päivät. En saa edes luettua yhtään. Parhaitenhan mulla varmaan meni viime syksynä ja viime keväänä kun kirjoitin koulun ohella, silloin ihmeesti jakso lukeakin. Tämä lukuloma on ihan roskaa, olispa edes jotain töitä niin aktivaatiotaso ei olisi täysin nollassa. Huomenna olisi joku äikän aineistoaineen kertaustunti, Jenni sanoi sen olleen täyttä potaskaa ainakin keskiviikkona. Jos oikein hirveästi huomenna väsyttää niin jää kyllä väliin. En ole vieläkään uskaltanut käydä kysymässä enkun kuuntelun pisteitä. Kaikilla on mennyt ihan ilmiömäisen huonosti ja ne on kaikki mua parempia kuuntelijoita. Kauhulla jään odottamaan, kun kuitenki olisi ollut jees saada enkusta M. Ja kaiken kruunaa, että omasta mielestäni se kuuntelu oli aika helppo.
Liitin tänään blogin linkin IRC-Gallerian profiiliini. Typerää ehkä, heti kun esimerkiksi vammae löytää tänne, saan takuuvarmasti sellaiset pilkat niskaani ettei ole ennen nähty. Etsiskelin päivällä ilmaista domainia tälle, kun olisin halunnut osoitteen omalla nimelläni, taisiis ettei se olisi tuolla blogin nimellä, kun ei ollut wordpressillä oikein mitään hyviä vapaana. Onko sillä nyt sitten väliä. Niin ja sekin oli taas yksi hyvä tekosyy olla lukematta, ihan kuin muuten olisin jaksanut vaivata päätäni noinkin polttavan kiireellisellä asialla.
En jaksa odottaa. Olen kyllästynyt odottamaan elämää. Haluan Turkuun. Haluaisin jo kaikkien kirjoitusten olevan ohi, nyt en oikeastaan jaksa edes välittää miten menevät. Pääsen kuitenkin ylioppilaaksi, se on pääasia. Sitten seuraa kuumottavat kolme kuukautta pääsykokeisiin, jonka jälkeen kärvistelen vielä heinäkuun puolillevälin tuloksia odotellessa. Haluan Turkuun.
Mitähän sitä kesällä tekisi. Töitä tietenkin, mutta ollaan myös kaavailtu vähän jotain roadtrippiä tyttöjen kanssa ja sitten tietysti pitänee taas järjestää perinteinen Annyn möksä, tällä kertaa jo kolmannen kerran. Se on yksi traditio, josta voisi pitää kiinni jatkossakin. Vaikka aina lauantaiyönä, tai viimeistään sunnuntaiaamuna, haukun pojat siivottomuudesta ja ihan yleisestä sietämättömyydestä, on viikonloput olleet aina onnistuneita. Että sellaista.
Uskomattoman tuskainen yö. Olen joka aamu herännyt siinä puolenpäivän jälkeen ja vastaavasti saanut unta vasta lähempänä puoli kahta. Viime yönä en sitten saanut unta ollenkaan, kieriskelin koko yön ja torkahtelin välillä. Oltiin isin kanssa eilen illalla 10 asti Rossossa ja kumottiin siinä sitten muutama lasi punkkuakin, saattoi johtua siitäkin. No jokatapauksessa tänä aamuna raastoin itseni ylös jo puoli yhdeksältä ja ajattelin hieman lukea. Tätä menoa olen kyllä unessa jo iltapäivällä. Ihmeesti alkavat kiinnostaa kaikenlaiset Nigellan ruokaohjelmat ja Vastanaineet kriisissä, kun pitäisi lukea.
Tosiaan, totuus on karu: lukupäivät on laskettavissa yhden käden sormilla. Luku-urakkani ei ole kummoisemmin edennyt, olen selaillut vain matikkaa vähän. Enkkuun en ole koskenutkaan, saa nähdä miten käy.
Luovuttaminen. Hmn. Olen maailman huonoin antamaan periksi ja myöntämään tappioni. En ikinä myönnä olleeni väärässä, vaikka tietäisin sen. Jatkan väittelyä mahdollisimman pitkään ja toivon toisen antavan periksi. Olen turhan innokas väittämään asioita ja vielä turhan varma omista mielipiteistäni, joille ei aina ole perusteluja.
Periksiantaminen. Tiedän, että välttyäkseen tekemästä itselleen hallaa, on välillä myös tajuttava lopettaa ajoissa. Luovuttaa. En osaa luovuttaa tai antaa periksi – mitä eroa niillä on, vai onko ollenkaan? Periksiantamattomuuden katsotaan usein olevan hyve – kai se joissain asioissa onkin. Ainakin sanalla on positiivinen sävy. Päteekö sama ihmissuhteissa? Pitäisikö ymmärtää luovuttaa ja antaa olla, jos on vaarana satuttaa itseään pahemman kerran, mutta toisaalta välttämättä ei sittenkään? Onko hyvä ihmissuhde aina vain ruusuillatanssimista?
Epäonnistuminen. Oman epäonnistumisen tunnustaminen on arvostettavaa. Onko se heikkoutta? Ei voi olla. Sen täytyy olla luonteenlujuutta. Onko vaikeampaa myöntää epäonnistuminen itselle vai muille? Mitä muutkin ajattelisivat. Todennäköisesti eivät mitään. Kai sitten itselle? Milloin on todella aika sanoa ääneen, että nyt meni pieleen ja pahasti?
Enpä muistanutkaan kuinka hyvää musiikkia mulla on toisella koneella. Oikein ilahduin kaikista vanhoista lemppareista, kun pitkästä aikaa datailin tossa pöytäkoneella etsien musiikkia huomisiin rientoihin. Soittolistalle päätyi sitten lopulta mm. Kaija Koota, Jari Sillanpäätä, Kapasiteettiyksikköä, Paula Koivuniemeä, Elastista, Rihannaa, Pussycatdollseja, Frederikiä ja Boten Anna eli siis pomminvarma bilepaketti. Huomenna kootaan siis taasen viisat päämme yhteen koko Ogelin voimin, saa nähdä mitä siitä seuraa. Onneksi Susun käty jatkuu koko viikon, eli jos tarvetta remontille ilmenee, se ehditään hoitaa. Kiva nähdä kaikkia pitkästä aikaa. Taino pitkä on suhteellinen käsite, vastahan siitä risteilystä on 2 viikkoa.
Sainpas kerrankin auton tänään koko päiväksi. Oltiin koululla matikan kertauksessa, mutta eihän siitäkään taas mitään tullut. Pena päätti puolitoista tuntia ratkoa regressiosuoran pisteiden laskemista laskimella tai jotain vastaavaa, koska kukaan (myöskään Pena itse) ei osannut sitä. Ei se kuulu kai edes lyhyen matikan oppimäärään, mutta siinähän se suju treenituokio rattosasti. Eikä siihen edes saatu mitään tulosta.
Eilen oli ihan hirmuisen kiva päivä. Olin tosihyvällä tuulella ja serkku oli kylässä, sain ajella sen uudella autollakin. Oli hyvää ruokaa ja musiikkikin kuulosti jotenkin erityisen hyvältä ja oli muutenkin kaikkea erityisen kivaa :>>
Mandi Lampi on kuollut. Mitä ihmettä? Winter minulle tuosta kertoi, ihmeteltiin yhdessä. Kaikkea sitä sattuu. JA! Meidän Jonnasta tulee huippumalli! Pääsi 25 tytön joukkoon, joista 12 pääsee siihen ohjelmaan sitten ja kyllä me aiotaan Jonna siine äänestää. Tosioutoa katella kaveria telkkarissa, vaikka onhan ne nyt jo ollut vaikka missä mallihommissa. Äänestäkää kaikki Suomen Huippiksiin Jonnaa nro 9! Kolmoselta tulee joku älytön ydinpommiaction-elokuva, olen tainnut nähdä tämän kolmesti, mutta pakko silti katsoa loppuun vaikka muistan jo osan vuorosanoista. Eikä tämä edes ole hyvä.
