Hmn, yotulokset saapuivat tuossa jokunen päivä sitten ja niinhän siinä kävi, että lakki tuli. No kyllä sen tulo nyt oli tiedossa, mutta kuitenkin. Arvosanatkin olivat ihan siedettäviä, joskin ne nyt olivat oikeastaan aika se ja sama. Se siitä, tulosten varmistumisen jälkeen suunnattiin kaupunkiin ostamaan itse pipoa. Mukaan tarttui se perusmalli (siis halvin mahdollinen), ettei sitten harmita sunnuntaiaamuna, jos sille vaikka sattuu jotain, isää lainatakseni “lakin tärkein ominaisuus kun kuitenkin on, että lipasta on hyvä pitää kiinni kun sinne oksentaa.”
Ongelmia kuitenkin ilmeni, kun lakin lisäksi täytyi löytää myös kengät, pukuun sopivia kun ei millään kaapista vielä löytynyt. Suunnattiin Haloselle, josta löytyi muutamat ihan kivat. Halusin kuitenkin ihan perusvalkoiset ja mielellään inhimillisellä korollakin. Sitten oli vielä hinta, joka kaikissa Halosen kengissä kipusi päälle 100 euron, auts! Perusvalkoisten korkkareiden metsästys alkoi. Tarjontaa kyllä oli ihan hyvinkin, eikä hintakaan aina hiponut pilviä. Ongelmaksi kuitenkin muodostui, ettei löytynyt tarpeeksi pieniä kenkiä, jotka olisivat pysyneet jalassa. Kengänkokoni on 36-37 ja yleensä kyllä viimeistään se 36 on ollut hyvä. Liekö jalkani sitten kutistuneet, taisitten pienijalkaisia ihmisiä sorsitaan! Sovitin ehkä noin 15 paria valkoisia kenkiä, kunnes sitten kuin ihmeen kaupalla Sokokselta löytyi sopivat ja suht halvallakin vielä. Nyt on sitten kaikki kasassa, kutsutkin sain askarreltua valmiiksi ja ne lähtivät postiin viime maanantaina. Tuli muuten ihan ältsin hienot!
Tänään ostetiin liput Sigur Rósin keikalle elokuussa, kovin nopsasti menivät vaikka kyllä tiesin sen olevan suosittu. Yo-kuvauskin pitäisi varata, jos vaikka ottaisi sen missioksi huomenissa.
Olin myös työhaastattelussa, itseasiassa toistamiseen tällä viikolla jo – samassa paikassa. Maanantaina rekrytoija jututti, jonka jälkeen tänä aamuna tapasin sitten esimiestä ja muuta työpaikan henkilökuntaa. Tuli sellainen olo, että hakisin jotain suurempaakin pääjehun tointa, kun sellasia voimavaroja käytetään yhden kesätyöntekijän haastatteluun. Toivottavasti paikka aukenisi, alkuviikosta tulee soittoa.
Pääsykokeet karmii, kauhistuttaa ja kuumottaa.
Ensisiksi täytynee kertoa järkyttävät uutiset. Blogissani vieraili perjantaina 85 ihmistä, siis yhtenä päivänä? Villiä, en ole oikein ikinä katsellut statistiikkoja (a. koska en tiennyt ja b. en oikeastaan halunnutkaan) ja koin yllättyksen, että vierailijoita todella on PALJON muutenkin. Siis tietysti minun suuruusluokassani paljon, täytyy muistaa etten oikeastaan kirjoittele kuin itselleni.
Olen löytänyt aivan uuden harrastuksen! Siivous, joka on aikaisemmin tuntunut yhdeltä maailman kauheimmista asioista, on herättänyt allekirjoittaneessa aivan uusia puolia. Haluksi luokiteltavan siivoushimon voisi tietenkin yhdistää jos jonkinlaisiin asioihin, onneksi ks. tilanteesta ei kuitenkaan ole kyse. Toki kyse voi olla alitajuntaisesta lukemisen välttelystä, jota olen ahkerasti harrastanut viimepäivinä muutenkin – ja ihan tietoisesti. Faktat ruutuun: aika loppuu, enkä ole lukenut tarpeeksi. Motivaationi on erityisen hyvä leikkimään kuurupiiloa, tosin osa voi johtua ihan pelkästä opiskeluväsymyksestä. Haluaisin kyllä mieluusti aloittaa opinnot ja ennenkaikkea muuttaa jo syksyllä, mutten voi väittää omaavani sellaista sielun paloa, jota näkee toisissa – etenkin niissä, jotka ovat välivuotensa viettäneet jo mahdollisesti useampaankin kertaan. Tarkoitan tässä siis opiskelua ylipäätään, en psykologiaan kohdistuvia haluja, sillä niitä riittää kyllä.
Jospa nyt saisin loruni lausuttua kerrankin lyhyemmässä mittakaavassa, olin menossa nukkumaan jo puolitoistatuntia sitten, mutta jumituin nelosen sivuille tekemään testejä.
<anny> haha kiva oon gabrielle täydellisist naisista.. pinnallinen materialisti ja petän mun miestä nuoren puutarhurin kaa :))))
<vamppampam> no gabrielle on just hyvä, sotkee kaikki miesjutut niinku sä ku ei tiijä mitä haluu
**
p.s. voin kertoo, et olin tänään laiturilla ottamassa aurinkoo biksuissa, oli kivaa
Tunne-elämäni on kieroutunut. Ehkä se on aina ollut kiero kuin korkkiruuvi, tai ehkä en vain ole samalla aaltopituudella muiden kanssa. Ainakin onnistun aina suututtamaan jonkun silloin, kun vähiten on tarkoitus. Ihmissuhteeni harvoin menevät suunnittelemallani tavalla, olen aina joko askeleen edellä tai vastaavasti jäljessä. Luulen ja väitän edelleen olevani hyvä ihmistuntija ja taitava tulkitsemaan muiden tunteita ja sosiaalisia tilanteita, mutta miksi kaikki aina menee pieleen? Aloin taas kaipaamaan uusia tuulia. Keväällä kaikki ovat rakastuneita, jopa pihapiirin oravat kulkevat hännät toisiinsa kietoutuneina. Oikein sydäntä särkee katsoa miten pojat hemmottelevat tyttöjään ja toisinaan ikävöi omaakin syliä – toisinaan taas ei. Seurustelu sinällään voi ruveta ahdistamaan liikaakin, jos toinen on liikaa läsnä ja henkilökohtaisesti tarvitsen keskimääräistä enemmän omaa aikaa vain itseni kanssa. Mielialakin on jotenkin alakuloinen, menköön väsymyksen ja päivän kinasteluiden piikkiin. Kas siinä viikon blogivuodatusannos.
Kyllä Helsinki on sitten kaunis kesäisin. En oikeastaan kaipaa sinne puita tai nurmikoita, niitä kuitenkin löytyy ihan riittävästi. Kauneimpia ovat auringonvalossa kylpevät kujat, kadut, aukiot ja vanhat rakennukset. Pistäydyin tänään vähän Rautatieasema – Forum – Kamppi – linjaa pidemmälle, enkä muistanutkaan, taino tiennytkään, millaisia paikkoja sieltä löytyy. Mietin taas muuttoa. Pitäisikö sitä toivoa syntyneensä jossain muualla, koska vaikka kovasti väitän, etten jää kaipaamaan Helsinkiä, se ei ole totta. Tähän väliin sopisi ylistys Kjell Westön uusimmalle eepokselle, Missä kuljimme kerran on nyt luettu toistamiseen ja lukeutuu uusiin suosikkeihini.
Aamupäivästä oltiin tosiaan psykanlaitos-sightseeingilla, joka jatkui iltapäivästä iltayhdeksään asti tilastomatikalla. Enpä ollutkaan kunnolla lukenut taas viikkoon, kyllä hävettää. No tänään kasasin sitten epäparametriset testit kokoon niin, ettei niihin tarvinne enää palata. Huomenna olisi tarkoitus hieman syventyä taas neuroon, josta lyhyimmät 6 ja 8 luvut olisi saatava lukaistua taas kertaalleen, jos katsoisi mitä on muistiin jäänyt. Tilastotieteen kirjaan alkaa usko pian loppua, kirjassa on virheitä niin tiheään tahtiin, ettei uskoisi sen olevan selväpäisenä kirjoitettu. Netistä löytyvän virhelistan lisäksi valmennuskurssilla jaettiin pitkät listat uusista virheistä ja kokoajan löytyy lisää. Ei siinä mitään, mutta kun muutenkin pitää keskittyä, että tajuaisi. Tähän mennessä ongelmia ymmärtämisessä ei ole ilmennyt, mutta olenkin oikeastaan kunnolla opetellut vasta epäparametrisiin menetelmiin asti, ja nythän ne vaikeimmat asiat sitten vasta alkavatkin. Olen kyllä ollut tyytyväinen kurssiin, uusia kavereitakin on löytynyt. Kaavojen muistaminen kokeessa tulee olemaan haaste, mutta voisin hyödyntää annettuja vinkkejä ja todella liimailla kaavoja vaatekaapin oveen. Näkömuisti hoitaisi ainakin osan. Palikkalaskimeenkin pitäisi tehdä intiimimpiä tuttavuutta, tuo omani on vaan niiiiiin paljon mukavampi.
Tekniikan museo on ilmiliekeissä ja kitkerä käry kantautuu tänne saakka, toisaalta eihän tästä pitkä matka sinne ole. Nyt se on kai jo hallinnassa, mutta varmasti haisee vielä ainakin koko huomisen päivän. Ylioppilaspipo olisi hankittava, kengätkin puuttuu. Laihduttaakin pitäisi. Jopas tuli taas paljon kaikenlaista .. Jospa päivä alkaisi pikkuhiljaa olla pulkassa.
