Ihan hävettää. Skippasin kutakuinkin päivälleen miltei kaksi kuukautta bloggailusta – ei sillä, että tämä palstani olisi nyt mikään suurikaan juttu. Pannaan kesäloman piikkiin, oikeastaan ei vain ole ollut sellainen olo. Taino on kyllä ollut ja asiaakin ollut hirveästi, tallennetuista löytyy kymmeniä aloitettuja luonnoksia, jotka ovat jääneet sille tielleen.
Oikeastaan olen ollut kiireinen! Voi jopa puhua jonkinasteisesta elämästä. Kesän aikana on koluttu häät ja hautajaiset, mökit ja kirpputorit, puhumattakaan työnteosta. Ja tietenkin täytin taannoin vuosia, yhdeksästoista pyörähti käyntiin. Ensi vuonna se onkin sitten silmänympärysvoiteen oston paikka, kuten muuan kauneudenhoitoalan asiantuntija ystävällisesti muisti huomauttaa kertoessani viettäväni syntymäpäiviä.
Olen ollut niin touhuissani koko kesän ajan, etten ole paljon ehtinyt töitäkään miettiä, ja nyt olen jo toisiksi viimeistä päivää. Homma on ollut huippukiva ja työkaverit aivan mahtavia! Pitää toivoa, jos vaikka keksisin samasta firmasta jonkun toisen paikan vuodenvaihteeksi.
Kesälomaan palatakseni, varsinaisesta lomastahan en ole päässyt nauttimaan vielä ja painotan erityisesti sanaa vielä. Varasimme tyttöin kera matkan aurinkoon, Palma Novaan Mallorcalle tarkentaakseni, vieläpä kahdeksi viikoksi. Lähtö on nyt perjantaina ja takaisin tulemme sitten joskus syyskuun puolenvälin jälkeen.. jos tulemme. Laukku on puoliksi pakattuna lattiallani nyt jo kolmatta-neljättä viikkoa ja huomenna se pitäisi jotenkuten saada kasaan. Eihän siellä montaa riepua tarvitse, mutta niitä on kuitenkin oltava mukana määrällisesti vähintään koko seurueelle joka päiväksi, että on sitten mistä valita. Kenkien kanssa tulee ongelma, ne kun painavat niin tuhottomasti. Homma on nimittäin niin, että mukana on oltava ainakin rantasandaalit (tietenkin, mieluummin kahdet, tämä lienee itsestäänselvyys), muutamat korkokengät (ei kukaan voi samoilla koroilla kulkea iltariennoissa kahta viikkoa), tavalliset kävelylipokkaat, ehkä kahdet (loaferit, ballerinat, mitkä ovatkaan, kuuluvat perusvarustukseen varsinkin siinä vaiheessa kun rantasandaalit ovat hiertäneet varvasvälit, ja korkkarit kantapäät, verille) ja tadaa, koossa onkin jo kahdeksan kenkäparia, joista ikuisuuden kestävän karsinnan jälkeen on päädytty kuuteen pariin. Ja niistä ei enää vaan voi tinkiä!
Viime kesänä Kreetan reissulla laukkuni paino ylitti paluumatkalla enimmäisrajan 15 kilolla (tällöin onnekseni kuitenkin koitui laiska, epäystävällinen ja kielitaidoton virkailija, joka näki itselleen helpommaksi antaa asian vain olla) ja näyttää pahasti siltä, ettei kauas jäädä nytkään. Kaiken lisäksi käytössäni on uusi laukku, joka jo itsessään painaa lähes 6 kg, ja johon tilavuudeltaan mahtuisi isommankin suurperheen maailmanympärysmatkan tarvikkeisto.
Asiasta kolmanteen, kauniiseen ja helteiseen kesääni on kuulunut myös siivousta. Paljon siivousta. Olen siivonnut ja järjestänyt kotimme lähes kaikki kaapit sekä suurimpana urakkana huoneeni ohessa sijaitsevan vaatekomeron, joka on tähänasti ollut suurinpiirtein rintaan asti täynnä tavaraa (lähinnä omaani) ja jossa ensisijainen asioimismuoto on ollut rivakka rintauinti (komerossa säilytän mm. kaikkia laukkujani sekä mekkoja ja muita vähän parempia vaatteita). Perusteellisen raivauksen ja järjestelyn jälkeen ongelmaksi muodostui laukkujen säilöntä, niille kun ei millään löytynyt järkevää paikkaa.
Mutta kuten jo monesti todeksi havaittu, ei ole mitään niin viisasta kuin nainen. Tyhjensin pari tankoa vaatteista, joita ei kuitenkaan ikinä käytetä enää, ja asetin laukkuni kauniiseen rivistöön vaatetangoille, siinähän killuvat nyt kuin vitriinissä. Uusimman laskennan mukaan niitä on 26, sunnuntaina kirpparilla ollessani luovuin nimittäin seitsemästä laukusta. Kehaisempa vielä samaan syssyyn korjanneeni lukion kakkosella tuntemattomasta syystä hajonneen graafisen laskimeni fileointiveitsellä, leikkelehaarukalla ja uudella backup-memory-paristolla.
