Mosaiikkiunelmia

Jotenkin kieroja ovat nämä hetket kun blogiani kirjoittelen, lähes aina keskellä yötä sellaiseen aikaan, ettei kukaan muu enää ole hereillä. Herätyskello soi tuossa vajaan kuuden tunnin päästä ja minun unentarpeeni tietäen voin samantien hypätä sillalta. Olen kyllä tunnetusti yöeläin, opiskelenkin yleensä aina vasta kello 22 jälkeen. Sisäinen kelloni käy vastakkaisen pallonpuoliskon aikaa? Siis vaikka olisin nukkunut kuinka huonosti ja kuinka vähän edeltävänä yönä, ja vaikka kuinka väsyttäisi jo iltakahdeksalta, kellon lyödessä kymmenen olen pirteä kuin peipponen.

Minulla oli tänään ja eilen vapaapäivä. Keskellä viikkoa ne ovat petollisia, koska tällöin minulla on mahdollisuus tietenkin valvoa, mutta erityisesti nukkua aamulla ilman ulkoisia häiriötekijöitä niin myöhään kuin nyt unta sattuu kulloinkin riittämään. Ja sitähän riittää. Tällaisina päivinä harvoin nousen ennen pimeäntuloa, saati pukeudun lainkaan. Saatan nimellisesti nousta iltapäiväkahdelta sohvalle katsomaan televisiota ja torkkua siinä tovin. Vastaavasti valvon yleensä aamukolmen tietämille katsoen ensin kaikki mahdolliset ohjelmat, mukaanlukien subtv:n yöchatin, joka nyt on aina kutkuttavan hauskaa luettavaa. Ah, rakastan vapaapäiviä.

Muutenkin mielialani on loistava, kertakaikkisen huippuhyvä. Olen aamusta iltaan aivan poikkeuksellisen hyvällä tuulella ja siihen on syynsä. Ensikertaa piiiitkään, pitkään aikaan olen ollut yhtä iloinen omaan elämääni liittyvistä asioista, erityisesti muutamien viime viikkojen tapahtumista. Edellinen viikonloppu oli niin kiva, että vieläkin jaksaa hymyilyttää. Miten paljon voikaan iloita pienistä asioista? Kyseinen mieliala voi myös olla yksi syy siihen, miten olen jälleen onnistunut luistamaan lähes kuukauden blogitteluista huomautuksista huolimatta. Kun selaan postauksiani, huomaan kirjoittelevani lähes aina vain silloin, kun on jotain valitettavaa.

SIISPÄ, turha lähteä rikkomaan traditioita. Voisinkin tähän väliin tilittää hieman Helsinki-Turku-välisestä tieosuudesta, joka on tiivistetysti sanottuna kertakaikkisen paska, ja samalla haukkua ks. tieosuudella liikkuvat autoilijat, jotka ovat vielä paskempia, jos mahdollista. Rakkaat aasit, mikäli ajatte yksikaistaisella, valaisemattomalla ja mutkaisella tiellä, jossa nopeus on olosuhteisiin nähden aivan liian korkea, vettä tulee vaakatasossa ja on säkkipimeää, muistattehan käyttää pitkiä ajovaloja niin, että edessäoleva joutuu ajamaan silmät puoliummessa ja kääntämään peruutuspeilinsä pois. Erityisen tärkeää on myös muistaa, ettei pitkiä ajovaloja saa ottaa pois päältä jonkun tullessa vastaan, koska silloin tämä saattaa vahingossa nähdä vilauksen tiestä, jolla yrittää epätoivoisesti pysyä. Paras vaihtoehto on, että ajatte kaikki jatkuvasti pitkät päällä, jolloin kukaan ei nää mitään mihinkään suuntaan. En silti liitä tätä ‘valittaminen’ tai ‘vuodatus’- kategorioihin, sillä hyvä mieleni mitätöi moiset pikkuseikat.

Se siitä, nyt nukkumaan.