Rakas kevätheilani (Soaked In Luxuryn trenssi) löytyy uusimmasta Cosmosta sivulta 37. Kaulus on livenä vähän röyhelömpi ja helma leveämpi kuin kuvassa. Mieletöntä, että kerrankin omistan jotain, ennenkuin se on päätynyt yleiseen huutoon. Ei sillä, että ostaisin tavaroita vain sen perusteella, mikä on mukamas “in”, vaikka tällä hetkellä omistan virallisesti kai kaikki karmeaksi luokitellut massamuotivillitykset kuten feikkiUggit, farkkulegginsit, wetlook-legginsit, kivipestyt kasarifarkut ynnämuut vastaavat, jotka jakavat kansan yleensä kahtia: joko rakastaa tai sitten vihaa.
Kävin tänään kampaajalla. 158 € ja näytän ihan samalta. Luottokampaajani hiustenleikkuu & väri-yhdistelmä on muutoin erittäin edullinen, mutta jos hairahtaa ostelemaan Tigin uusia shampooita ja jotain silkkikosteutusaineita niin aika äkkiä siihen se 100e tulee lisää.. Hupsista. Yleensä keksin aina jotain erikoista uutta kampaajalla käydessäni. Viimeisimpiä ovat olleet takaa lyhyt ja edestä pitkä malli, joka oli alta värjätty liilaksi. Siitä tykkäsin kovasti, harmi vaan ettei liila oikein sovi minkään värikkään vaatteeni kanssa ja näin kevään tullen en aio muihin pukeutuakkaan. Jotain tummanruskeaa/mustaa harkitsin myös (siis alle), mutta päädyin nyt kuitenkin vain leikkaamaan kuolleet pois, muotoilemaan vähän ja kirkastamaan kokovaalean kuontaloni supervaaleaksi.
Työporukan yhteinen risteily lähenee. Lauantai-iltana lähdemme juhlistamaan ansaittua myyntikisan voittoa Tallinnan risteilylle, huippua. Huomenna sovittiin Julian kanssa shoppailukierros keskustassa, ihan kuin mukamas tarvitsisin yhtään mitään. Koitan parhaani mukaan olla ostamatta mitään, paitsi ehkä jotain ihan pientä laivaa varten.
Kaavailtiin äidin kanssa revanssireissua Thaimaahan ensi kuun lopulla. Viimevuoteen verrattuna paikkoja on tosi paljon, kaikkiin hotelleihin oli vielä tilaa lähes rajoittamattomasti.. Viime syksynä muutama päivä matkojen myyntiintulon jälkeen ne olivat jo loppu, kaikki. Älä ruoki lamaa.. Hyvä jos muut ruokkii nii me päästään halvalla lämpimään!
Oscar-gaala oli tänä vuonna huimasti kivempi kuin viimeksi. Ensinnäkin siksi, että näytettiin paaaljon pukuja ja toisekseen siksi, että tiedettiin jopa joitain ehdolla olevista pätkistä. Viime vuonna ei käynyt toteen kumpikaan edellämainituista. Heath Ledger jee, SJP:n puku vau, Zac Efron oli järkky ja Robert Pattinson kuumin. Puhumattakaan Tim Gunnista! (Jennin ja itseni suosikki kaikista maailman juontajista)
Oltiin siis jälleen Suskilla kisastudioimassa, syötiin kotitekoista Caesar-salaattia ja vedettiin energiajuomaa. Yllättävän hyvin jaksoi kukkua hereillä, kunnes tasan kuudelta luovutin ja lähdin kotiin katsomaan viimeiset palkinnot. Lauraa yllättäen taas nukutti jo ennen iltakymmentä.
Onko tänään maanantai? Tuntuu ihan joltain.. torstailta. Unirytmini on niin metsähallituksen puolella kun olla ja voi, nukkumaan päästiin tänä aamuna siinä seitsemän korvilla ja nousin ylös joskus iltapäiväkolmelta. Heräämisaika ei siis ole mitenkään outo, univelkaa on vain aika rajusti.
Mitä enemmän on vapaa-aikaa, sitä vähemmän tuntuu, että ehdin tehdä mitään. Teen töitä nyt vaan enintään kahdesti viikossa, koska koitan lukea pääsykoekirjoja. Menestys on ollut vaihteleva: olen luuhannut kirjastossa ja koittanut lukea parhaani mukaan, mutta olen silti jäljessä aikataulusta. Täytyisi vaan ottaa tavaksi mennä sinne lukusaliin joka päivä.
Toinen asia on, että kun oikein pitäisi tehdä jotain (kuten nyt lukea), on niin paljon kaikkea muuta. Olen taas ravannut shoppailemassa ja ties missä sillä aikaa, kun olisi pitänyt olla nenä kiinni kirjassa. Huono omatunto kalvaa silloin tällöin, mutta lohduttaudun sillä, että onhan tässä vielä aikaa. Petollinen syy.
Oltiin tänään leffassa katsomassa Kielletty hedelmä. Ihan hauska pätkä, vähän hidastempoinen, mutta ihmeesti nauratti. Ollaan kyllä varmasti pahin mahdollinen seurue, jonka läheisyyteen voi leffateatterissa päätyä: nauraa räkätetään kaikki leffat läpi, oli sitten kauhua tai draamaa ja rapistellaan herkkuja kokoajan. Leffan jälkeen mentiin Lauran kanssa vielä käymään ostoksilla, kun Jenni lähti kotiin hieman huonovointisen, mutta viisaudenhampaattoman Suskin kanssa. Metsästettiin keskiviikon jumpassa käytettyä Gymstick:iä, se oli ihan huippu! Sokokselta löytyi kaikkia vahvuuksia ja myyjän opastuksella päädyttiin siihen, joka oli suunnattu “for men and fit women”, joista kumpiakaan emme nyt ilmiselvästikkään ole, mutta tästä pääsee vain ylöspäin.. Samaa kokeilimme jo aikaisemmin ja se tuntui ihan sopivalta.
Gymstickit kainalossa päädyimme vielä vaatekaupoille, joista tarttui mukaan laukut (samanlaiset) ja topit (samanlaiset). Tähän väliin haluan huomauttaa, ettemme todellakaan osta tarkoituksella samanlaisia vaatteita, ennemminkin pyrimme välttämään sitä. Lauran kanssa makumme menevät tosi usein yksiin ja tällaisia tuplaannuksia tapahtuu aika ajoin. Naureskelimme matkalla bussille, kuinka tekstiilikaksosilta mahdoimmekaan näyttää: samansävyiset ruskeat kengät, farkkulegginsit, mustat päällysvaatteet ja samanlaisuuden kruunasivat tismalleen identtiset laukut ja kainalossa sojottavat vielä varsin näyttävänkokoiset samanlaiset jumppakeppipaketit. Ihminen hakeutuu kaltaistensa seuraan!
Pakko vielä tunnustaa lopuksi, että ostin eilen kolmet kengät. Yhet korkkarit vaan, ja niitäkin olin katsellut jo melkein kaks viikkoa! Yhdet läpsyttimet töihin ja vielä paras löytö ikinä, Bronxin Dali-sandaletit, joita olen suoranaisesti kuolannut jo 1,5v. Olivat liian kalliit ostettavaksi normihintaisina, mutta Aleksi13:lla pyöriessäni olin jo kävellyt yhden alelaarin ohi, kun huomasin alimmaisena jotain kiiltävää ja löysin vihoviimeisen parin kokoa 37, joka oli kertakaikkisen täydellinen. Kuva tässä .
Oivoi, suuri pala nuoruuttani katosi tänään, kun poistin kuvani Irc-galleriasta. Naurettavaa, eikö olekin? En ole käynyt siellä aikoihin ja suurin osa kavereistanikin oli sieltä lähtenyt jo ajat sitten. Äsken kuitenkin kävin sieltä tunnukseni poistamassa ja unohduinkin selailemaan vanhoja kuviani, joita oli siis alkaen vuodelta 2004 (piilossa tietenkin). 5 vuoden ajalta! Oli tummaa tukkaa (näytinpä muuten harvinaisen kauhean kalpealta ja valjulta sen kanssa) ja jos jonkinlaista koru- ja vaateviritystä (en ole ikinä pukeutunut perus farkku-neulekomboon, vaikka olisikin ehkä ollut aihetta). Naureskelin pitkän aikaa vanhoille kuville, kuvateksteille ja kommenteille ja huomasin kuinka monia ihmisiä olin jo unohtanut, kuinka monet tapahtumat olivat pyyhkiytyneet mielestäni täysin. Säästin kaikki kuvat ihan vain siksi, että kun on kulunut seuraava 5 vuotta, kaivan ne esiin ja katselen niitä uudemman kerran. Kauhistuttaa ajatella 5 vuotta eteenpäin, olen jo vanha kurppa silloin. Tätäkin mietittiin yhtenä päivänä; siinä vaiheessa kun teinivuodet alkavat kääntyä loppuaan kohden, halu vanhentua mahdollisimman nopeasti vaihtuu kuin salamaniskusta epätoivoon olla vanhentumatta enää päivääkään.
Tapasin tässä viikko sitten unelmieni kevätheilan. Tämä kuulostaa nyt täysin hullulta, mutta tiedättekö tunteen, kun näkee jonkun täydellisen ja tietää heti, että kuulutte yhteen? Tämä tapahtui työpaikkani varastossa, kun pahaa-aavistamattomana kävelin ovesta sisään tullakseni työvuoroon. Siinä se oli, itseasiassa roikkui, tangossa juuri sopivasti niin, että katosta tuleva valo osui sen pintaan kuin yksittäinen auringonsäde. Okei, nyt alkaa kuulostaa jo sairaalta… kyseessä on siis uuden ulkoisen vaatemerkkimme beige kevättrenssi. En ole trenssi-ihmisiä, ikinä ollutkaan, minulle ne eivät vaan sovi. Mutta joskus vaan käy niinkuin kuvailin, että näkee jonkun ja tietää, että tämä on se oikea (taisiis yksi niistä monista). Tämä kyseinen oli juuri niin epätavallinen ja erilainen, että se ei olisi voinut olla enempää makuuni: muhkea röyhelökaulus ja rypytykset, teatraalisen korostettu leikkaus vyötäröllä ja suuret päälleommellut taskut. Kohtalon ivaa on vielä se, ettei kyseisen takin edes pitänyt tulla meille myyntiin, se päätyi vahingossa hoiviimme ja ilmoitimme maahantuojalle erittäin mieluusti pitävämme sen jos mahdollista. Tästä johtuu viikon odotuskin, kun sen kohtaloa on nyt setvitty suuntaan jos toiseenkin, tämänhetkisen tiedon mukaan sen pitäisi löytyä varastosaldoiltamme huomenna, jolloin ryntään sen myös hakemaan kotiin. Harvoin innostun mistään näin paljoa. Luulenpa, että tästä voisi hyvinkin kehkeytyä yhtä kevättä pidempi suhde..
Välttelen taas lukemista. Taino en, sunnuntai on virallinen vapaapäivä. Toisaalta en ole saanut luettua muina päivinä tarpeeksi, niin pitäisi kyllä lukea sunnuntaisinkin.
Asiasta kolmanteen, hankintalistalleni on ilmaantunut uusi tulokas, joka ponnahti samantien top kolmoseen. Haluan ompelukoneen. Okei, puhuin tästä jo aikaisemminkin marras-joulukuun aikaan, mutten tehnyt asialle mitään. Meillä on töissä tosi hyvä ompelukone, mutta tehdaskone kun on, niin sillä ei suoraa saumaa enempää saa aikaan. Isillä on joku kristuksenaikainen Singer, johon en ole ikinä osannut edes laittaa lankoja, joten siitäkään ei iloa irtoa.
Tykkään siis kovasti ompelemista kaikinpuolin ja olen mielestäni siinä vielä ihan siedettäväkin. Suurin tarve kohdistuisi jo olemassaolevien vaatteideni muokkaukseen, kuten housujen lyhennykseen ja kavennukseen ja jos jonkunnäköisiin pieniin muutoksiin millon paidoissa ja takeissakin. Toisaalta omaan pientä orastavaa silmää myös kaavoille (hyvin vähäistä tosin) ja pääni on täynnä ideoita, joita voisi itsekin toteuttaa.
Niinpä tartuin aamupäivällä toimeen ja aloin etsiä huuto.netistä käytettyä hyväkuntoista ompelukonetta. Kriteerinä olisi siis suhtkoht moderniksi luokiteltava peruskone pk-seudun alueelta. Lähistöltä siksi, etten luota lähetyksiin ja se on myös hiiiirvittävän kallista, niinpä haluaisin noutaa sen itse. Hintahaitari näytti ensiraapaisulla sijoittuvan hieman 100 euron alle, joskin voisin hyvästä yksilöstä pulittaa vähän ylikin. Sille kun sitä käyttöä tosiaan olisi muutaman muovipussillisen verran ihan näin alkuun.
Kartoitin myös mahdollisuuksia suorittaa jo pitkään hotsittanut meikkaaja-maskeeraajan tai meikkitaiteilijan koulutus. Ei siksi, että todellakaan sitä haluaisin ammatikseni tehdä edes viikkoa putkeen, vaan ihan siksi, että osaisi. Lauraa ja Susua käyttäen on tullut jo paljonkin harjoiteltua ja Pinjallekin tuli väsättyä vanhojentanssimeikki, mutta eihän se ole lähellekään sama asia kun että oikeasti osaisi ja tietäisi? Kolikon kääntöpuoli on, että ne kurssit maksaa halvimmillaan 3000e ja se on “muuten vaan”-kurssista aiikas paljon. Harkintaan..
Nyt Tyttö sinä olet tähteä, ah. Dome Karukoski, olet huippu.
