Aihe: Kevät, Löpinää, Pääsykokeet 09, Riennot, Shoppailu, Vaatteet, Ystävät
En kertakaikkiaan pääse eteenpäin tuosta “Kehityspsykologian keskeiset tutkijat ennen ensimmäistä maailmansotaa” – luvusta. Ei se edes ole mitään ihmeellistä tekstiä, vaikka olenkin siitä messunnut kaikille, jotka ovat lukemisistani erehtyneet jotain kysymään. Ne eivät millään ota nyt onkeensa, olen koittanut sitä tilastonkin kirjaa paukuttaa, mutta se se vasta puuta onkin. Tilastosta puheen ollen, en vaan yksinkertaisesti voi sietää sitä. Kombinatoriikkaan ja todennäköisyyksiin asti saatan kärsiä, mutta heti kun kääntyy jos jonkinlaisiksi testeiksi niin sietokyky ylittyy. En ihan oikeasti ole niin kiinnostunut siitä, voidaanko 5% virhemarginaalilla sanoa, että Prisma on Cittaria halvempi tai toisinpäin.. tai jotain sellaista, jota on kirjat pullollaan. Ärh, nyt jostain sitä motivaatioo ja pian! Nyt aikaa vielä on, mutta tiedän loppuakohden tulevan aivan tolkuton kiire. Viime keväänä luin viimeistä kappaletta vielä Turussa hotellissa yöllä.. nyt vähän paremmalla taktiikalla.
Olo on hieman kipeä ja pelkään hieman sen pahenevan viikonloppua kohden. Supervitamiinipommit, tee ja UNI ovat parhaita lääkkeitä, mutta huonoimmassa tapauksessa Buranan voimalla sitten. Huomenna on edessä massiivinen pyykinpesuoperaatio ja pakkaamisen aloittaminen (= lukemisen välttely). Yritän tällä kertaa saada tavarani mahdutetuksi pieneen viikonloppukassiin, mutta lopputulema jää nähtäväksi. En ole ikinä vielä onnistunut siinä. Toisaalta suuremmatkin vetolaukut ovat aina tuppautuneet menemään täyteen viimeistään sitten niistä tuliaisista (itselle siis..), niin kiinteistä kuin nestemäisistäkin.
Hammaslääkärikammo on virallisesti taltutettu. Olen ravannut muutaman viikon sisään 3 kertaa hammaslääkärissä ja vielä olisi pari edessä. Pitikin mennä vinoilemaan Susulle viisaudenhampaattomuudesta, nyt olen itse vetänyt haljua sosekeittoa viikon verran ja toinen puoli olisi vielä edessäpäin. Onneksi ensi viikonlopun laivareissun buffettia ajatellen olen täysissä ruumiin voimissa ja hymykin on valkoinen kaikenmoisten operaatioiden jälkeen.
Hennesiltä tuli tänään sähköpostia. Muistan kerran aikaisemmassa postauksessa naureskelleeni syyskuvastojen ilmestymistä huhtikuun lopulla, mutta nyt pyörrän sanani. Otsikolla “VIP Fall Fashion” pamahti ilmoitus, jossa iloisesti kerrottiin “uuden jännittävän sesongin pian lähestyvän” ihanine syysvaatteineen ja mikäli suurkuvastosta tilaisi huhtikuun aikana tms, saisi huikean -10% alennuksen koko satsista. Olisihan se toki kiva saada aikaisemmat syyskuteet tässä välissä pois ennen uusia.. Haloo nyt on maaliskuu ja kevätkään ei ole vielä tullut! Korontapposoraa on tiet täynnä vielä piiitkään ennenkuin virallisesti julistan kevätkauden alkaneeksi.
P.S. Pikkumusta tuli, superkiva ja superlyhyt, auts. Pitää varmaan hankkia jotkut slimmaavat sukkikset. Löysin Biancon alelaarista ihanat ruskeat saapikkaat -50%, Jenniä huvitti kovasti. Koitin lahjoa sitä olemaan vasikoimatta Lauralle ja Suskille, mutten usko onnistuneeni.
Jokaisen naisen vaatekaapista tulee löytyä ainakin pikkumusta, jokapaikan neule, mustat legginsit ja.. leopardikuosiset korkkarit. Omani löysivät tiensä perille tänään, kun en voinut vastustaa Lauran eilistä ehdotusta “lähettäiskö ostaa huomet korkkarit?”. Illalla taivastelin säästöjeni vähyyttä silmälläpitäen ensi viikonlopun Ruotsinreissua, mutta tänään se ei näemmä enää mieltä painanut. Uusimmat asukkaat myös taistelevat korkeimpien korkojen paikasta yhdessä nuden väristen korkojeni kanssa.
Olen toki ollut viehtynyt kissakuosista jo pidemmän aikaa ja onnistumatta etsiskellyt säädyllisiä lepardikenkiä, mutta vasta nyt nappasi. Pinnastaan kiiltävät, valoaheijastavat ja “utuisen” täplikkäät yksilöt eivät herätä inhonväristyksiä ja jäävät nippanappa vielä mauttomuuden paremmalle puolellekin. Toisaalta sehän on vain oma mielipiteeni (ja Lauran myös), rakastan kaikkea ihanan mautonta. Vannoutuneen hillityn&tyylikkään kokomustan työkaverini ilme oli aika priceless tänään esitellessäni uusinta ostostani, lopulta tulimme kuitenkin yhteistuumin tulokseen: “Ihan sairaan hienot.”
“Silmät kiinni jos et tykkää väreistä..” Kiva kiitti. Tällainen viesti lävähti sähköpostiini Nelly.comista muutama päivä takaperin. No, voiko kukaan oikeasti ohittaa tuollaisen otsikon? En onnistunut. Mutta kävi tuuri, löysin kivan pikkumustan, jota olen metsästänyt jo pidemmän aikaa. Täytyy toivoa, että on odotusten mukainen.
Miksi aina sorrun ylilyönteihin? Halusin kivat haaremihousut, nyt omistan kolmet. Kaikki pitää aina vetää överiksi. Uusin intohimoni haaremihousujen lisäksi on nude-väri. Kevätheila-trenssin jälkeen tulivat korkkarit, pikkulaukku, nahkasaappaat, toinen pikkulaukku, paita, neuleliivi.. ja loppua ei näy. Ihan mukavaa, että vaatekaapistani löytyy välillä jotain vähän muutakin kuin pinkkiä, persikkaa, keltaista ja turkoosia (ja kaikkia muitakin värejä, mitä maa päällään kantaa). Täytyy ruskettua. Biancossa on myynnissä unelmieni korkkarit, harmi, että niissä on stilettikorko. Kokeilin niitä Kampissa ja pysyin juuri ja juuri pystyssä. Ei siinä muuta ongelmaa, mutta absurdit suhteet kengänkokoni ja muun kokoni kanssa aiheuttavat hirvittävän paineen mille tahansa korolle, mutta vielä piikkikorolle.. Harjoitusta, harjoitusta. Pakko saada ne kengät.
Päätin tänään, että nyt alkaa kevät. Kohta vedän trenssin niskaan ja avokkaat jalkaan, vaikka sitten villasukkien ja kahden neulepuseron kanssa.
Mulla on aina kiire. En ole ikinä missään ajoissa ja töihinkin juoksen aina 2 min ennenkuin vuoro alkaa. Jos olen kerran vahingossa ehtinyt juosten 10 minuutissa matkan, joka vie muuten vähintään 15 minuuttia, lähden siitä lähin aina vasta 10 minuuttia ennen. Olen aina se, jota odotetaan kun lähdetään jonnekin. Siis ihan mistä vaan ja minne vaan. Aina kun suunnitellaan lähtöä johonkin, on kaikki aina kiinni siitä, ehdinkö minä siihen ja siihen mennessä johonkin. Ja oli aikaa kuinka paljon tahansa, siis vaikka alkaisin valmistaa itseäni lähtöön 3 tuntia ennen, aina tulee kiire. Jos tiedän, että aikaa on, saatan kokeilla lähes kaikki vaatteeni läpi ihan kokeilun ilosta, vaikka tietäisin tarkalleen mitä aion pukea. Tässä siis vain yksi esimerkki, mihin saan aikani kulutettua.
Lukemisten kanssa on vähän sama ongelma. 10 aamulla alan valmistautua henkisesti tulevaan koitokseen. Jahkailen ja virittelen sopivaa lukupaikkaa ja unohdun katselemaan Nuorennusleikkausta ja Asuntotarjousta päivässä. Kyllä mä sitten luen kun saan aloitettua, ei sillä. Lukemiset edistyy iiihan ok, ei niin hyvin kun pitäisi, siis läheskään, mutta edistyy. Aion skarpata.
Thaimaanreissu peruuntui, harminpaikka. Jotain oli pakko päästä tekemään, joten varattiin tyttöjen kanssa ruotsinristeily matkamessuilta voitetulla lahjakortilla. Muut ei ole viime reissuilla päässeet maihin asti (itseänihän ei mikään pidä poissa sieltä) ja kaiken lisäksi kruunu on halpaa eli vapiskaa Stokiksen ostoskadut!
Ostoksista (taas kerran) puheenollen, aikasemmassa postauksessa kirjoitin kaikista massamuotivillityksistä, jotka omistan. Listaan siis lukeutui jo farkkulegginsit, feikkiuggit, crocksit, wetlook-trikoot ym. ja nyt voin lisätä jonon jatkoksi haaremihousut, joita olen metsästänyt jo pidemmän aikaa. Hennesin nettikaupasta löytyi täydelliset, toivotaan että ovat jotenkin sopivan kokoiset. Villityksistä puheenollen, vaikka makuni on aika.. omaperäinenkin välillä ja kaikki kammotukset ovatkin usein mieleeni, niin haluan silti nähdä sen ihmisen, joka vetää GT:n tai Onlyn kiiltävän pantteri-jumpsuitin päälleen! Hui kauhistus, ihan hirvittää kun niitä on nyt joka paikassa. En vaan kykene sulattamaan sen kaameutta. Toinen sietämätön asia on sellaiset paksut ja korkeat kiilakorot, eieiei. Toisaalta never say never..
Pitäis kirjotella taas vähän useammin niin ei tulis tällaisia 100 eri asian silppukollaaseja. Koitan taas ryhdistäytyä ja saada koneeni kuntoon. Asensin jonkun uuden superhyvän spyware-ohjelman ja se löysi muutaman tunnin skannauksen jälkeen parikymmentätuhatta matoa, eli eiköhän se tästä ala taas toimimaan..
