Kevään ystävämyynnit oli tänään. En millään olisi aamulla jaksanut raahautua ylös, mutta himoshoppaajan halu päästä tekemään edullisia ostoksia oli vielä suurempi kuin unentarve, niinpä hilpaisin unenpöpperössä Mäkelänkadun aamuruuhkassa keskustaan. Mielessäni oli kaksi tuotetta, joita erityisesti lähdin hakemaan ja sain niistä sen mieluisemman eli lilan hohtavapintaisen röyhelöhihaisen juhlatopin, nam. Toisekseen himoitsin kultaista hapsumekkoa, jota en saanut. Tuskin olisin sitä koskaan käyttänyt, näitä pikkumekkoja kuitenkin on kiitettävä kokoelma, mutta käyttötilaisuudet aika harvassa. En tänä vuonna löytänyt ihmeemmin mitään muutamaa toppia ja muuta pientä sekalaista lukuunottamatta.
Huomenna on vappuaatto ja saan laittaa yo-lakin ekaa kertaa päähän, jee. Suunnittelin jo mieletöntä juhlakampausta ja ostin Glitteristä vaalean hiuslisäkkeen, kunnes äiti ystävällisesti huomautti lakista, eli se siitä. Lakki päähän ja lasit naamalle, mikä helppo kaunistautuminen! Ja paljon lämmintä päälle, illalla on kuitenkin kylmä. Hauskaa vappua!
Mikä ihana ilma! Ajelin tänään ensimmäistä kertaa kattoikkuna auki oikeasti sen takia, että oli lämmintä eikä vaan siksi, että se automaattinen kattoikkuna on niiiiin kiva. Suunnattiin keskustaan käyttämään vanhentuvat leffaliput ja nauttimaan kuivista kaduista ja auringonpaisteesta. Milk oli ihan hyvä, vähän hidastempoinen, mutta menetteli. Keväisesti pukeuduin mekkoon ja ballerinoihin, otin varuiksi kyllä mukaan villapaidan ja kaulaliinan, mutta saivat onneksi jäädä autoon. Lauralla oli tietenkin kylmä, muutoin olisi saatettu jopa korkata terassikausi. Metsästettiin korkkareita, mutta sadoista pareista ei ihme kyllä löytynyt sitä oikeaa tänään. Myöskään vaatekaupoista ei tarttunut mitään matkaan! Siis todella, en ostanut yhtäkään paria kenkiä, en yhtään uutta paitaa, mekkoa tai muutakaan vaatetta – vain yhden vyön, jota meninkin hakemaan vartavasten. Uskomatonta, tosin ihan hyvä, sillä rahatilanne ei ole tällä hetkellä paras mahdollinen ja seuraavaan palkkapäivään on vielä pitkä matka.
Huomenna olisi tarkoitus yökyläillä Suskilla ja syödä Bailey’s-juustokakkua, nam.
Äää olen pulassa. Pääsykoe lähestyy varmasti, eikä edes niin hitaasti. Liian nopeasti ja varmasti. Olen käsittämätön luuseri enkä ansaitsekkaan päästä yliopistoon tällä motivaatiolla. No, aikaa on vielä vajaa puolitoista kuukautta ja koitan parantaa loppua kohden, lähempänä ei auta kuin toivoa arvaavansa hyvin. Arvasin viime keväänä Turussakin tosi hyvin, en tarpeeksi hyvin, mutta hyvin. Pitäisi varmaan alkaa lottoamaan. Lottovoitto takaisi hulppean elämän, summasta riippuen minun rahankäytölläni ei välttämättä kovin pitkäksi aikaa. Nojoo, liirumlaarum, jotain asiaa. Kevät on alkanut, tai ainakin päätin niin. Siirsin talvitakit varastoon ja kevättakit tilalle, jonka seurauksena tänään hytisten kipitin (en juokse kuin pakon edessä) autosta 30 metrin matkan kauppakeskuksen lämpöön. Kevätheilakin on koeajettu, tosin jouduin pakon edessä laittamaan sen uhkaamani villapaidan alle. Yhteisestä elostamme tulee pitkä ja mukava.
Haluaisin jälleen kerran palata alltime lempiaiheeseeni: onko mitään viisaampaa kuin nainen? Unohdin vallan kertoa ruotsinristeilymme kaikkien aikojen suurimman neronleimauksen. Tietenkin asiaan voisi liittää myös teorian “hätä keinot keksii”, mutta ei kyllä näin hyvää keinoa. Tilanne siis oli seuraava: olimme tax-freestä hamstranneet enemmän ja vähemmän enemmän prosenttimerkillisiä juomia sen verran, että niitä varmasti riittäisi. H-hetki koitti ja lasipullot (joita oli suurin osa) oli aika korkata. Seurueessamme ei ole ikinä ollut pulaa avaajista, koska yleensä vähintään 75%:lla meistä neljästä on aina korkinavaaja avaimissa, laukussa, taskussa, missä nyt ikinä sattuukaan olemaan. Mutta aina niitä on. Hytissä karu tilanne iski: ei yhtäkään avaajaa matkassa. Kaikinpuolin teknisesti lahjattomina kukaan ei osannut avata stenkulla tai pöydänkulmaa vasten yrityksistä huolimatta – emmekä sentään niin juoppoja ole, että hampaita olisi käytetty. Hetki jo harkittiin avaajan ostamista tax-freestä, kunnes kaikkien aikojen niksipirkka nro 1 sai alkunsa. Tässä vaiheessa suurin ylistys kuuluu Lauralle, joka keinon keksittyään vielä uhrasi omansa yhteisen hyödyn nimissä. Niksin nimi on siis ripsentaivuttajat, ja empiirisen tutkimuksen mukaan Hennesin taivuttajilla kestää avata n. 4-5 pulloa olettaen, ettei taivuttimista ole sen jälkeen iloa kuin korkeintaan hammastikkuina. Aseta taivuttimet niin, että korkin reuna jää yhteenpuristuvien osien väliin, purista ja käännä vapaalla tyylillä ylös. Auki saatujen pullojen nauttimisen aikana on juuri sopivasti aikaa suuresti riemuita uudesta nerokkaasta keksinnöstä, sekä huomata se vessan oven vieressä seinässä oleva pullonavaaja.
Leppoisa pääsiäisloma. En ole lukenut sivuakaan. Kivaa on tosin ollut, lauantaina jauhopeukaloin koko illan äidin kanssa ja lopputuloksena oli kaksi pellillistä rahkapiirakkaa, tonnikalapiiras ja korvapuusteja, joista mielelläni olisin lähettänyt kuvan johonkin kuva-arvoituskilpailuun – eipä muuten varmasti olisi kukaan arvannut mitä ne ovat! Eilen juhlittiin Lampsukkeen pre-synttäreitä hävyttömän kalliissa Sunnelassa, jossa oli aivan liikaa porukkaa. Lauantaisinkin on halvempaa ja vähemmän kansaa, mikä teitä ihmisiä oikein vaivaa!
Aamulla kiskoin flunssaisen itseni ylös siinä iltapäiväkahdelta ja söin täyslaidallisen terveysruokaa: pizzaa, suklaata ja rahkapiirakkaa. Oikeastaan ei edes pitänyt lähteä juhlimaan, mutta buranahuuruissa illalla kuvittelin olevani jo ihan terve. Karu aamuherätys lievän dagen efterin ja flunssan kourissa ei ole niitä mieluisimpia.
Oltiin laivalla. Ai että. Reissusta ei sinällään ole mitään painokelpoista sanottavaa, asianomaiset tietävät tarvittavat pääkohdat. Ruoka oli taivaallista ja kiskottiinkin Lauran kanssa antaumuksella sekä mennessä, että tullessa. Minä, joka en ikinä buffapöydästä syö mitään muuta kuin kylmiä kala-alkupaloja (ja niitä sitten oikein kunnolla) ja jälkkärit, sain karvaasti kokea suolan aiheuttamat tuhot yhdistettynä kahden tunnin uniin. En pukenut uutta pikkumustaa ensimmäisenä iltana, koska halusin säästää sitä toiseen iltaan. Ekana iltana päästiin petiin paria tuntia ennen Tukholmaa, jonne kuitenkin suunnattiin iloisilla mielin. Stokis oli aivan ihana, aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja lämpöä oli pitkälti päälle +10 astetta. Ihme kyllä, ei shoppailtu mitään järjettömiä määriä, vaikka kaikkea kivaa tulikin vastaan. Sitten uudestaan buffaan ja pari litraa juomaa helpottamaan graavilohen aiheuttamaa janoa. Kun oli aika lähteä illan riennoille, kiskaisin pikkumustan onnellisena päälleni ja totesin, että pystyin hädin tuskin hengittämään siinä. Superextrasuolainen ruokavalio kertaa 2 ja vähäiset unet olivat tehneet tehtävänsä ja jäi pikkumustan käyttö siltä illalta. Kotona se oli taas aivan mainio.. Taistelin ensimmäisen illan urhoollisesti uusilla leopardikorkkareilla, jonka seurauksena oikea nilkka on vieläkin hieman kipeä. Väitän edelleen, että yökerhon portaiden vika askelma on tappoansa, koska muutkin kompastui siihen! Saatiin kuin saatiinkin dj soittamaan Hips Don’t Lie, vaikkei kukaan (alltså nimeltämainitsematon lätkäjoukkue) meihin uskonutkaan. Loistoreissu, aamulla kun könyttiin kotiin, nukahdin kengät jalassa eteisen lattialle Wilman päälle. Ei muuta sanottavaa. Hipit ei valehtele :)
