Raahauduin aamulla töihin reilua tuntia ennen kauppakeskuksen liikkeiden aukeamista ja vastassani oli vallan odottamaton ja erilainen näky arkiaamuisin normaalisti niin tyhjään, hiljaiseen ja rauhalliseen atriumiin verrattuna. Pitäisi useammin käydä ihan vain katselemassa 7.45 aamulla tunkeilevaa väkijoukkoa ja ihmisiä, jotka roikkuvat yläkerroksen kaiteilla päästäkseen lähemmäs vielä pitkään kiinnipysyviä rullaovia. Ja kun kello vihdoin tulee tasan, rullaovet aukeavat, ilmoille pärähtää sarkastisesti kirkollistyylinen halleluja-hoilotus ja kirkas valo lankeaa ryysivään ihmismassaan, joka kuollakseen pelkää jäävänsä ilman sinä päivänä myyntiin tulevia tukisukkahousuja tai kertakäyttöteriä, jotka ovat sentään 40 cnt halvempia kuin normaalihintaisina. Mieleen tulee väkisinkin jonkinlainen uskonto; kyllähän siihen jokin ylempi voima tarvitaan, että ihmiset heräävät vielä pimeän aikaan ja majoittuvat kauppakeskuksen ovien eteen jonottamaan, aivan kuin jaossa olisi taivaspaikkoja – nyt shokkihintaan tasarahalla! Ja vain tämän päivän.
Pata kattilaa soimaa, menin sinne töiden jälkeen itsekin etsimään edullista kosmetiikkaa ja sitä löytyikin runsain mitoin. Taas on vuoden varoiksi ripsivärit ja hiuslakat, vedenkestävän meikinpoistoaineet ja vanupuikot. Suurin osa oli sellaista peruskäyttötavaraa, jota kuluu vuoden mittaan, mutta mukaan mahtui jokunen heräteostoskin. En todellakaan tarvitse strassikivin koristeltua lasiviilaa, vaikka se onkin varmasti hyödyllinen sen muutaman kerran, jonka jälkeen hukkaan sen.
Hullujen päivien kaltaiset superpyllytyspäivät ovat siitä omituisia, että ne tuntuvat karkoittavan shoppailuhalut jopa itseni kaltaisesta himoshoppaajasta, jota ei haittaa ahtaat hyllynvälit tai huonosti ilmastoidut sovituskopit, puhumattakaan pitkistä kassajonoista. Siellä vain yksinkertaisesti iskee pakkoahdistus viimeistään matkalla ulko-oville kolmensadan kanssakulkijan tavoin.
Huomenna olisi edessä kunnon sukujuhlat. Pitkästä aikaa pääsen taas kuulemaan voivottelua aviottomuudestani sekä muutamasta liikakilostani, samoin kun varmasti opiskelupaikattomuudesta sekä yleisestä saamattomuudesta elämän muilla osa-alueilla. Edessä on varmasti hauskat pirskeet, kun osaa pysyä kaukana muutamasta tietystä kompastuskivestä. Sinällään hauskaa ja erikoista, juhlissa on 70-luvun teema ja olemme serkkuni kanssa päättäneet pukeutua ABBA-henkeen, överisti tietenkin koska paras asu palkitaan. Jos joku bongaa Jyväskylän yöelämästä kirkkaanoranssin satiiniasun tai paljon sähkönsinistä ja kultaisia paljetteja + olkatoppauksia ja trumpettihihoja, on todennäköisesti juuri nähnyt meidät (toivottavasti kovin moni ei ole liikkeellä samalla tyylillä).
