Kylläpäs aika kuluu. Elämäni ei ole sen kummemmin muuttunut hektisemmäksi tai mitään, mutta kun äsken eksyin omaan blogiini, aloin ajatella kuluneita kuukausia. Ei mitään muistikuvaa mistä on viimeksi tullut löpistyä, mutta arvatenkin oli edessä lähtö Turkkiin. Matkasta sinällään ei ole edellisten reissujen tapaan taaskaan mitään painokelpoista sanottavaa (kenties vielä vähemmän kuin aiemmista matkoista jos mahdollista), paitsi hyvä ruoka, jota suosittelen lämpimästi. Se siitä. Ei pariskunnille. Kesä on taas ohi, mitähän siitäkin sanoisi. Toki Alanyan reissu oli mieleenpainuvin muisto, mutta tuli sitä luuhattua mökillä, lintsillä ja rannallakin ihan kiitettävästi. Kaikenkaikkiaan kivaa, aurinkoista, tapahtumarikasta. Liian pian ohi. Pitkänpitkä syksy taas edessä ja sitäkin pidempi luku-urakka. Jos nyt yrittäisi sitten vähän lukeakin.
Taas pitää miettiä sanomisiaan. Muistan kun päivitin profiilikuvaukseni tuonne “Kuka”-linkkiin ja mietin toosi tarkastin jonkin muoti-ilmiön, jota olen aina vihannut yli kaiken ja jota tulisin jatkossakin boikotoimaan. Käärmeennahka valikoitui yli kaikkien muiden humpuukkien, joihin olenkin jo suurimpaan osaan langennut. No, never say never on taas todistettu kun tässä eräänä iltana töiden jälkeen löysin itseni ihailemasta Glitterissä myynnissä olevaa käärmeennahkakuvioista pikkulaukkua ja muutamaa hetkeä myöhemmin otin muovipussista ulos käärmekuvioiset leggingsit, mustat tosin, mutta kuitenkin. Kaameaa..
Uusi perheenjäsen HP Probook 4510s saapui elokuussa ja sai nimekseen Barbapapa.
Jokaisen naisen vaatekaapista tulee löytyä ainakin pikkumusta, jokapaikan neule, mustat legginsit ja.. leopardikuosiset korkkarit. Omani löysivät tiensä perille tänään, kun en voinut vastustaa Lauran eilistä ehdotusta “lähettäiskö ostaa huomet korkkarit?”. Illalla taivastelin säästöjeni vähyyttä silmälläpitäen ensi viikonlopun Ruotsinreissua, mutta tänään se ei näemmä enää mieltä painanut. Uusimmat asukkaat myös taistelevat korkeimpien korkojen paikasta yhdessä nuden väristen korkojeni kanssa.
Olen toki ollut viehtynyt kissakuosista jo pidemmän aikaa ja onnistumatta etsiskellyt säädyllisiä lepardikenkiä, mutta vasta nyt nappasi. Pinnastaan kiiltävät, valoaheijastavat ja “utuisen” täplikkäät yksilöt eivät herätä inhonväristyksiä ja jäävät nippanappa vielä mauttomuuden paremmalle puolellekin. Toisaalta sehän on vain oma mielipiteeni (ja Lauran myös), rakastan kaikkea ihanan mautonta. Vannoutuneen hillityn&tyylikkään kokomustan työkaverini ilme oli aika priceless tänään esitellessäni uusinta ostostani, lopulta tulimme kuitenkin yhteistuumin tulokseen: “Ihan sairaan hienot.”
Mulla on aina kiire. En ole ikinä missään ajoissa ja töihinkin juoksen aina 2 min ennenkuin vuoro alkaa. Jos olen kerran vahingossa ehtinyt juosten 10 minuutissa matkan, joka vie muuten vähintään 15 minuuttia, lähden siitä lähin aina vasta 10 minuuttia ennen. Olen aina se, jota odotetaan kun lähdetään jonnekin. Siis ihan mistä vaan ja minne vaan. Aina kun suunnitellaan lähtöä johonkin, on kaikki aina kiinni siitä, ehdinkö minä siihen ja siihen mennessä johonkin. Ja oli aikaa kuinka paljon tahansa, siis vaikka alkaisin valmistaa itseäni lähtöön 3 tuntia ennen, aina tulee kiire. Jos tiedän, että aikaa on, saatan kokeilla lähes kaikki vaatteeni läpi ihan kokeilun ilosta, vaikka tietäisin tarkalleen mitä aion pukea. Tässä siis vain yksi esimerkki, mihin saan aikani kulutettua.
Lukemisten kanssa on vähän sama ongelma. 10 aamulla alan valmistautua henkisesti tulevaan koitokseen. Jahkailen ja virittelen sopivaa lukupaikkaa ja unohdun katselemaan Nuorennusleikkausta ja Asuntotarjousta päivässä. Kyllä mä sitten luen kun saan aloitettua, ei sillä. Lukemiset edistyy iiihan ok, ei niin hyvin kun pitäisi, siis läheskään, mutta edistyy. Aion skarpata.
Thaimaanreissu peruuntui, harminpaikka. Jotain oli pakko päästä tekemään, joten varattiin tyttöjen kanssa ruotsinristeily matkamessuilta voitetulla lahjakortilla. Muut ei ole viime reissuilla päässeet maihin asti (itseänihän ei mikään pidä poissa sieltä) ja kaiken lisäksi kruunu on halpaa eli vapiskaa Stokiksen ostoskadut!
Ostoksista (taas kerran) puheenollen, aikasemmassa postauksessa kirjoitin kaikista massamuotivillityksistä, jotka omistan. Listaan siis lukeutui jo farkkulegginsit, feikkiuggit, crocksit, wetlook-trikoot ym. ja nyt voin lisätä jonon jatkoksi haaremihousut, joita olen metsästänyt jo pidemmän aikaa. Hennesin nettikaupasta löytyi täydelliset, toivotaan että ovat jotenkin sopivan kokoiset. Villityksistä puheenollen, vaikka makuni on aika.. omaperäinenkin välillä ja kaikki kammotukset ovatkin usein mieleeni, niin haluan silti nähdä sen ihmisen, joka vetää GT:n tai Onlyn kiiltävän pantteri-jumpsuitin päälleen! Hui kauhistus, ihan hirvittää kun niitä on nyt joka paikassa. En vaan kykene sulattamaan sen kaameutta. Toinen sietämätön asia on sellaiset paksut ja korkeat kiilakorot, eieiei. Toisaalta never say never..
Pitäis kirjotella taas vähän useammin niin ei tulis tällaisia 100 eri asian silppukollaaseja. Koitan taas ryhdistäytyä ja saada koneeni kuntoon. Asensin jonkun uuden superhyvän spyware-ohjelman ja se löysi muutaman tunnin skannauksen jälkeen parikymmentätuhatta matoa, eli eiköhän se tästä ala taas toimimaan..
Rakas kevätheilani (Soaked In Luxuryn trenssi) löytyy uusimmasta Cosmosta sivulta 37. Kaulus on livenä vähän röyhelömpi ja helma leveämpi kuin kuvassa. Mieletöntä, että kerrankin omistan jotain, ennenkuin se on päätynyt yleiseen huutoon. Ei sillä, että ostaisin tavaroita vain sen perusteella, mikä on mukamas “in”, vaikka tällä hetkellä omistan virallisesti kai kaikki karmeaksi luokitellut massamuotivillitykset kuten feikkiUggit, farkkulegginsit, wetlook-legginsit, kivipestyt kasarifarkut ynnämuut vastaavat, jotka jakavat kansan yleensä kahtia: joko rakastaa tai sitten vihaa.
Kävin tänään kampaajalla. 158 € ja näytän ihan samalta. Luottokampaajani hiustenleikkuu & väri-yhdistelmä on muutoin erittäin edullinen, mutta jos hairahtaa ostelemaan Tigin uusia shampooita ja jotain silkkikosteutusaineita niin aika äkkiä siihen se 100e tulee lisää.. Hupsista. Yleensä keksin aina jotain erikoista uutta kampaajalla käydessäni. Viimeisimpiä ovat olleet takaa lyhyt ja edestä pitkä malli, joka oli alta värjätty liilaksi. Siitä tykkäsin kovasti, harmi vaan ettei liila oikein sovi minkään värikkään vaatteeni kanssa ja näin kevään tullen en aio muihin pukeutuakkaan. Jotain tummanruskeaa/mustaa harkitsin myös (siis alle), mutta päädyin nyt kuitenkin vain leikkaamaan kuolleet pois, muotoilemaan vähän ja kirkastamaan kokovaalean kuontaloni supervaaleaksi.
Työporukan yhteinen risteily lähenee. Lauantai-iltana lähdemme juhlistamaan ansaittua myyntikisan voittoa Tallinnan risteilylle, huippua. Huomenna sovittiin Julian kanssa shoppailukierros keskustassa, ihan kuin mukamas tarvitsisin yhtään mitään. Koitan parhaani mukaan olla ostamatta mitään, paitsi ehkä jotain ihan pientä laivaa varten.
Kaavailtiin äidin kanssa revanssireissua Thaimaahan ensi kuun lopulla. Viimevuoteen verrattuna paikkoja on tosi paljon, kaikkiin hotelleihin oli vielä tilaa lähes rajoittamattomasti.. Viime syksynä muutama päivä matkojen myyntiintulon jälkeen ne olivat jo loppu, kaikki. Älä ruoki lamaa.. Hyvä jos muut ruokkii nii me päästään halvalla lämpimään!
Oivoi, suuri pala nuoruuttani katosi tänään, kun poistin kuvani Irc-galleriasta. Naurettavaa, eikö olekin? En ole käynyt siellä aikoihin ja suurin osa kavereistanikin oli sieltä lähtenyt jo ajat sitten. Äsken kuitenkin kävin sieltä tunnukseni poistamassa ja unohduinkin selailemaan vanhoja kuviani, joita oli siis alkaen vuodelta 2004 (piilossa tietenkin). 5 vuoden ajalta! Oli tummaa tukkaa (näytinpä muuten harvinaisen kauhean kalpealta ja valjulta sen kanssa) ja jos jonkinlaista koru- ja vaateviritystä (en ole ikinä pukeutunut perus farkku-neulekomboon, vaikka olisikin ehkä ollut aihetta). Naureskelin pitkän aikaa vanhoille kuville, kuvateksteille ja kommenteille ja huomasin kuinka monia ihmisiä olin jo unohtanut, kuinka monet tapahtumat olivat pyyhkiytyneet mielestäni täysin. Säästin kaikki kuvat ihan vain siksi, että kun on kulunut seuraava 5 vuotta, kaivan ne esiin ja katselen niitä uudemman kerran. Kauhistuttaa ajatella 5 vuotta eteenpäin, olen jo vanha kurppa silloin. Tätäkin mietittiin yhtenä päivänä; siinä vaiheessa kun teinivuodet alkavat kääntyä loppuaan kohden, halu vanhentua mahdollisimman nopeasti vaihtuu kuin salamaniskusta epätoivoon olla vanhentumatta enää päivääkään.
Tapasin tässä viikko sitten unelmieni kevätheilan. Tämä kuulostaa nyt täysin hullulta, mutta tiedättekö tunteen, kun näkee jonkun täydellisen ja tietää heti, että kuulutte yhteen? Tämä tapahtui työpaikkani varastossa, kun pahaa-aavistamattomana kävelin ovesta sisään tullakseni työvuoroon. Siinä se oli, itseasiassa roikkui, tangossa juuri sopivasti niin, että katosta tuleva valo osui sen pintaan kuin yksittäinen auringonsäde. Okei, nyt alkaa kuulostaa jo sairaalta… kyseessä on siis uuden ulkoisen vaatemerkkimme beige kevättrenssi. En ole trenssi-ihmisiä, ikinä ollutkaan, minulle ne eivät vaan sovi. Mutta joskus vaan käy niinkuin kuvailin, että näkee jonkun ja tietää, että tämä on se oikea (taisiis yksi niistä monista). Tämä kyseinen oli juuri niin epätavallinen ja erilainen, että se ei olisi voinut olla enempää makuuni: muhkea röyhelökaulus ja rypytykset, teatraalisen korostettu leikkaus vyötäröllä ja suuret päälleommellut taskut. Kohtalon ivaa on vielä se, ettei kyseisen takin edes pitänyt tulla meille myyntiin, se päätyi vahingossa hoiviimme ja ilmoitimme maahantuojalle erittäin mieluusti pitävämme sen jos mahdollista. Tästä johtuu viikon odotuskin, kun sen kohtaloa on nyt setvitty suuntaan jos toiseenkin, tämänhetkisen tiedon mukaan sen pitäisi löytyä varastosaldoiltamme huomenna, jolloin ryntään sen myös hakemaan kotiin. Harvoin innostun mistään näin paljoa. Luulenpa, että tästä voisi hyvinkin kehkeytyä yhtä kevättä pidempi suhde..
Kevättä jokapaikassa. Ihanaa! Olen monesti pysähtynyt miettimään, miten nykyään tunnutaan kokoajan elävän tulevaisuudessa. Nyt on TAMMIKUU for God’s sake ja kaikki tursuaa kevättä. Vastaava tilanne on aina reilusti ennen vuodenajanvaihdetta, heinäkuussa on jo täysi syyshärdelli ja syyskuussa alkaa soida joululaulut. Tähän asti on aina vaan naureskeltu Hennesin onlinekaupan ennakkokuvastoille, jotka ilmestyvät siis kahdesti vuodessa: kevätkuvasto tulee loka-marraskuussa ja syyskuvasto siinä ihan viimeistään kesäkuun alussa. Mielestäni kuitenkin maaliskuukin luetaan vielä jonkinlaiseksi talveksi?
Itseäni ei toki kevättavaran saapuminen haittaa lainkaan. Minua vähänkään tuntevat tietävät suuren rakkauteni kirkkaisiin väreihin, kuten persikkaan ja keltaiseen, jotka näyttävät ilokseni olevan tulevan kevään hittivärejä. Muutoinkin tuleva season tuo tullessaan oikeastaan kaikki lempijuttuni ja muutenkin tyylilleni ominaiset piirteet. Suuresti ilahtuneena vastaanotan värien ohella löysät yläosat, ylisuuret kaulakorut, värikkäät korkokengät ja oikeasti pillit farkut. Kaikki, mitä ei ole meinannut oikein viimeaikoina muuten löytää. Ostinkin Biancosta syötävän söpöt korallinpunaiset, hiemaan oranssiin taittavat korkkarit kesärientoja varten, vaikken kyllä usko niiden kauaa säilössä pysyvän. Korkokin oli ihan inhimillinen ~8cm ja tuntuivat ihan potentiaalisilta ehdokkailta myös mahdolliseen kertaluontoiseen työkäyttöön. Lyhyeen 4h vuoroon tietenkin. Tuntuu vain, että kenkäkoot suurenevat vaatekokojen pienentyessä, kun nyt jouduin ottamaan jo Biancostakin kokoa 36, vaikka tähän asti kaikki kenkäni sieltä ovat olleet 37. Rankka elämä.
Siivosin vaatekaappini tänään, jälleen kerran. Koko päivä siinä meni ja taas koitin vähän uutta järjestystä: nyt niin, että perustrikoille on oma laatikkonsa ja muille topeille omansa. Yllätyin taas positiivisesti kaikesta mitä yllättäen löytyikin kaapin syövereistä ja luovuin taas suuresta kasasta vähemmälle käytölle jääneitä yksilöitä. Muutamia vaatekappaleita oli useassa eri värissä, parhaimpina saldoina GT:n pidempi perustoppi kahdeksassa, H&M basic neuletakki kuudessa ja yksi lempitoppini neljässä eri värissä. Tuplia löytyy muutamat, meidän ketjulta ihana röyhelötoppi ja villatakki sekä Zarasta yksi biletoppi ja Onlystä & Hennesistä lemppari lepakkopaidat (siis sellainen tosi löysä, yli-iso paita, jos joku ei tienny..).
Olen vakavasti harkinnut muuttaa blogini suuntautumista enemmän muotiin ja vaatteisiin, mutta toisaalta muotiblogeja on vallan hurjasti ja en kuitenkaan jaksaisi päivittää, saati julkaista mitään kuvia tai muuta hömppää. Taidan kuitenkin pitäytyä tässä asiassa vain lukijana ja alkaa päivittää enemmän itselleni tärkeimmästä asiasta nro. 1 eli PÄÄSYKOKEISTA. Olen jo aloittanut lukemisen ja viikonlopuksi olisi tarkoitus saada toinen kirja läpi kertaalleen.
P.S. Sinä keski-ikäinen isi, joka tänään uskaltauduit Glitteriin ostamaan tyttärellesi syntymäpäivälahjaa, ansaitsit juuri mitä suurimman kunnioitukseni.
