Kylläpäs aika kuluu. Elämäni ei ole sen kummemmin muuttunut hektisemmäksi tai mitään, mutta kun äsken eksyin omaan blogiini, aloin ajatella kuluneita kuukausia. Ei mitään muistikuvaa mistä on viimeksi tullut löpistyä, mutta arvatenkin oli edessä lähtö Turkkiin. Matkasta sinällään ei ole edellisten reissujen tapaan taaskaan mitään painokelpoista sanottavaa (kenties vielä vähemmän kuin aiemmista matkoista jos mahdollista), paitsi hyvä ruoka, jota suosittelen lämpimästi. Se siitä. Ei pariskunnille. Kesä on taas ohi, mitähän siitäkin sanoisi. Toki Alanyan reissu oli mieleenpainuvin muisto, mutta tuli sitä luuhattua mökillä, lintsillä ja rannallakin ihan kiitettävästi. Kaikenkaikkiaan kivaa, aurinkoista, tapahtumarikasta. Liian pian ohi. Pitkänpitkä syksy taas edessä ja sitäkin pidempi luku-urakka. Jos nyt yrittäisi sitten vähän lukeakin.
Taas pitää miettiä sanomisiaan. Muistan kun päivitin profiilikuvaukseni tuonne “Kuka”-linkkiin ja mietin toosi tarkastin jonkin muoti-ilmiön, jota olen aina vihannut yli kaiken ja jota tulisin jatkossakin boikotoimaan. Käärmeennahka valikoitui yli kaikkien muiden humpuukkien, joihin olenkin jo suurimpaan osaan langennut. No, never say never on taas todistettu kun tässä eräänä iltana töiden jälkeen löysin itseni ihailemasta Glitterissä myynnissä olevaa käärmeennahkakuvioista pikkulaukkua ja muutamaa hetkeä myöhemmin otin muovipussista ulos käärmekuvioiset leggingsit, mustat tosin, mutta kuitenkin. Kaameaa..
Uusi perheenjäsen HP Probook 4510s saapui elokuussa ja sai nimekseen Barbapapa.
Muistan kristallinkirkkaasti ollessani pieni tyttönen, kun äiti ja isä katsoivat kymppiuutisia ja minä olisin kuollakseni tahtonut katsoa Babaria videolta. Mietin silloin itsekseni, että luoja mitä kalkkiksia ja vannoin niiiin takuulla, etten ikinä alkaisi katsomaan mitään kymppiuutisia. Hei haloo. Onneksi eivät katsoneet eduskunnan kyselytunteja, en edes halua tietää, mitä olisin niistä ajatellut.
Tänään huomasin jonkinasteisen henkisen kypsymisen tason ylittyneen, kun halusin palavasti keskustella tulevista kunnallisvaaleista, kokoomuksen uudesta vaalikampanjasta sekä ulkoministeri Stubbin hurjasta suosiosta verrattaen siihen, että hyvin harva tunsi häntä vielä vuosi taaksepäin. Ystävättäreni skippasi keskusteluaiheen olankohautuksella sekä “mitähän ihmettä nyt taas”-tyylisellä katseella ja vaihtoi keskustelun aiheen sujuvasti Diorin silmämeikkeihin. Naiset.
Vietän tällä hetkellä enemmän ja vähemmän ansaittua lomaa sen täydessä merkityksessä. Lauantaiaamusta alkaen olen käyttänyt ~60% vuorokaudesta nukkumiseen ja loput ylevään joutenoloon sängyn ja sohvan välillä. Paras saavutus taitanee olla syvää unta iltapäiväneljään asti, loikoilua puoli kuuteen ja uudestaan peiton alle kymmenen kieppeillä. Osa annettakoon anteeksi sairastelemisen vuoksi. Totta puhuakseni on myönnettävä, että eihän tällaista päämäärätöntä lorvailua kovin montaa viikkoa jaksa, edes minun unenlahjoillani. Kunhan tästä nukkumisesta saan nyt edes vähän tarpeekseni, on suunnitelmissa kyllä työnhakua ja muuta kunnialliseksi toiminnaksi luokiteltavaa.
Pakkohan se nyt on jo myöntää, syksy alkaa olemaan jo täydessä vauhdissa. Sen huomaa siitä, kun tummat varjot lankeavat syttyvien katulamppujen alle jo ennen iltaseitsemää ja puoli kymmeneltä on jo pilkkopimeää. Kalsea tuuli ja loputon tihkusade vihmoivat luihin ja ytimiin asti tänään kun yritimme selvitä Memphisistä Finlandia-talon parkkipaikalle kastumatta. Osuvasti kaverini totesi siinä valittaessani kylmyyttä, että “odotas vaan, tästä se vasta alkaa!”
Niinpäniin, pian on joulu ja saa hytistä kolmen villapaidan ja toppatakin alla. Joulua odotellessa, vuodenvaihteessa julkistetaan jälleen tulevan kevään valintakoekirjat. Aion aloittaa samantien lukemisen, koska vuoden kuluttua samaan aikaan en aio harmitella, etten jaksanut taaskaan lukea ja luetella jotain p*skoja tekosyitä ja miettiä, kuinka monesta pisteestä se jäi kiinni. Aion onnellisena hykerrellä ensimmäisessä omassa asunnossani ja näyttää kieltä kaikille, jotka ikinä epäilivät kykyjäni saavuttaa unelmieni opiskelupaikka.
