Siinä se yksi vuosi taas katosi. Vuodenvaihdetta juhlittiin Lauran&Jussin uv-partyissa, joissa oli huippumeininki. Läträttiin elintarvikevärillä ja leikittiin discovaloilla, pojat oli rakentaneet dj-tiskin vimpan päälle ja ruokaa&juomaa oli paljon. Mitäpä sitä enää muuta? Aamulla siivotessakaan ei hyvä mieli kaikonnut, vaikka lunastuskuntoon menivätkin naulakko, pyykinkuivausteline, matto ja muutama lasi.
Sitte olisi taas se hetki, kun pitäisi alkaa miettiä uuden vuoden lupauksia. Aihetta kyllä lupailuun olisi, ihan laidasta laitaan ja vaikka muille jakaa. Kärkisijoista taistelevat mm. “Ala siistimmäksi”, “Lopeta tavaroiden hukkaaminen”, “L-A-I-H-D-U-T-A ja kuntoudu” sekä tietenkin perinteiset “ota muut huomioon” ja “kunnioita äitiä ja isiä äläkä aina marise vastaan” lässytykset, mutta ovatko ne oikeastaan yhtä tyhjän kanssa? En edes muista mitä olen viime vuosina lupaillut. Muutamia asioita olisi kyllä todella syytä pohtia, niinpä laadinkin tällaisen mennyt/tuleva-listauksen, jota aion parhaani mukaan noudattaa.
Vuonna 2008
Tein paljon huonoja valintoja ja vääriä päätöksiä. Sanoin paljon vääriä ja pahoja asioita, joita en tarkoittanut. Riitelin paljon, välillä halusin olla tarkoituksella ärsyttävä ja satuttaa toista ihmistä, usein syyttä. Petyin monesti. Itkin vielä useammin.
Mutta yhtä paljon sanoin kauniita asioita ja tein hyviä valintoja. Rakastin enemmän kuin petyin. Nauroin enemmän kuin itkin, tapasin uusia ihmisiä, solmin uusia ihmissuhteita, lähensin vanhoja. Sain paljon uusia, ihania muistoja ja koin paljon ihania hetkiä. En vaihtaisi hetkeäkään pois, en edes niitä huonoja.
Vuonna 2009
Käännän uuden sivun elämässäni. Lopetan vanhoissa asioissa rypemisen ja niiden jatkuvan vatvomisen. Alan elää. Järjestän elämäni ja laadin itselleni välietappeja. Laihdun ja kuntoudun, saavutan mahdollisimman hyvän itseluottamuksen ja parannan elämänlaatuani. Lopetan mielistelyn ja sanon oman mielipiteeni tilanteissa, joissa tähän asti olen vain myötäillyt ja koittanut olla täydellinen vastapuolen silmissä. Hankin triplasti enemmän muistoja kuin viime vuonna ja annan elämän viedä. En stressaa turhista asioista, joilla ei ole merkitystä. En tunge lusikkaani joka soppaan, pidän itseni erossa muiden asioista. Yritän olla järjestelmällisempi ja shoppailla vähemmän. Aion rakastaa vieläkin enemmän. Myös muita, mutta eritoten itseäni.
Mistä johtuu, että aina kahden peräkkäisen vapaapäivän jälkeen ei millään jaksaisi lähteä töihin? Ei sitten kertakaikkisen millään. Haluaisi vaan jäädä tämän adventtisohjon ja pimeyden keskellä vällyjen väliin nukkumaan eikä nousta lainkaan koko päivänä, tai edes koko viikkona. Tarkemmin ajateltuna voisin onnellisesti nukkua ensi vuoden puolelle.
Joulu ahdistaa. Kaikki ovat niin ärsyttävän onnellisia ja kaikilla on joku sydänkäpynen, jonka kanssa aikovat käpertyä sohvanpohjalle joulupyhinä ja välipäivinä. Onneksi tiedossa on uudenvuodenjuhlat, ettei tarvitse siitä murehtia. Taino ainahan me on uudet vuodet vietetty tyttöjen kanssa, mutta siltikin. En normaalisti ole ollut jouluahdistus-ihminen, oikeastaan tykkään pähkäillä joululahjoja ja paketoida niitä ja valmistautua kaikin tavoin tuleviin juhliin, mutta tänä vuonna se ei onnistu. Ehkäpä odotin jotain parempaa sitten?
Tänään pakottauduin sängystä ylös, koska oltiin sovittu treffit Itikseen shoppailun ja syömisen merkeissä. Tavoitteena oli löytää mekot uv-bileisiin ja koluttiinkin useammat sovituskopit läpi sen Täydellisen uv-mekon etsinnässä. Parhaimpia nauruja saivat aikaan nahkatuubimekko sekä kuin suoraan pornoelokuvasta kotoisin oleva kirkkaanpinkki, “suht” avarakaula-aukkoinen hepene, joka toi mieleen jonkinlaiset sitomisleikit.. Kaikkea sitä löytyy.
Etsintä kuitenkin päättyi tavallaan onnellisesti, mutta aivan päin honkia. Ensimmäinen mekko valikoitui parhaaksi, siis The Ultimate Mekoksi ja kun suuntasin sitä onnellisena hakemaan, huomasin kaupan menneen kiinni jo puoli tuntia aikaisemmin. Kyllä harmitti, kun ei siellä tule käytyä oikeastaan ollenkaan, eikä tulevina päivinä ole aikaa lähteä sitä hakemaan. Nyt on päällä jonkunlainen yleisketutus, pienestä on ihmisen huono mieli kiinni – aivan kuin hyvä mielikin. Noh, enköhän sen jotenkin saa käsiini ennen vuodenvaihdetta, tästä skenaariosta toki puuttuu vielä se, että mekko onkin loppuunmyyty eli siis sitä odotellessa.
Rakas adventtisohjokin saapui taas piristämään viikkoani, aivan loistavaa.
