Jokaisen naisen vaatekaapista tulee löytyä ainakin pikkumusta, jokapaikan neule, mustat legginsit ja.. leopardikuosiset korkkarit. Omani löysivät tiensä perille tänään, kun en voinut vastustaa Lauran eilistä ehdotusta “lähettäiskö ostaa huomet korkkarit?”. Illalla taivastelin säästöjeni vähyyttä silmälläpitäen ensi viikonlopun Ruotsinreissua, mutta tänään se ei näemmä enää mieltä painanut. Uusimmat asukkaat myös taistelevat korkeimpien korkojen paikasta yhdessä nuden väristen korkojeni kanssa.
Olen toki ollut viehtynyt kissakuosista jo pidemmän aikaa ja onnistumatta etsiskellyt säädyllisiä lepardikenkiä, mutta vasta nyt nappasi. Pinnastaan kiiltävät, valoaheijastavat ja “utuisen” täplikkäät yksilöt eivät herätä inhonväristyksiä ja jäävät nippanappa vielä mauttomuuden paremmalle puolellekin. Toisaalta sehän on vain oma mielipiteeni (ja Lauran myös), rakastan kaikkea ihanan mautonta. Vannoutuneen hillityn&tyylikkään kokomustan työkaverini ilme oli aika priceless tänään esitellessäni uusinta ostostani, lopulta tulimme kuitenkin yhteistuumin tulokseen: “Ihan sairaan hienot.”
Rakas kevätheilani (Soaked In Luxuryn trenssi) löytyy uusimmasta Cosmosta sivulta 37. Kaulus on livenä vähän röyhelömpi ja helma leveämpi kuin kuvassa. Mieletöntä, että kerrankin omistan jotain, ennenkuin se on päätynyt yleiseen huutoon. Ei sillä, että ostaisin tavaroita vain sen perusteella, mikä on mukamas “in”, vaikka tällä hetkellä omistan virallisesti kai kaikki karmeaksi luokitellut massamuotivillitykset kuten feikkiUggit, farkkulegginsit, wetlook-legginsit, kivipestyt kasarifarkut ynnämuut vastaavat, jotka jakavat kansan yleensä kahtia: joko rakastaa tai sitten vihaa.
Kävin tänään kampaajalla. 158 € ja näytän ihan samalta. Luottokampaajani hiustenleikkuu & väri-yhdistelmä on muutoin erittäin edullinen, mutta jos hairahtaa ostelemaan Tigin uusia shampooita ja jotain silkkikosteutusaineita niin aika äkkiä siihen se 100e tulee lisää.. Hupsista. Yleensä keksin aina jotain erikoista uutta kampaajalla käydessäni. Viimeisimpiä ovat olleet takaa lyhyt ja edestä pitkä malli, joka oli alta värjätty liilaksi. Siitä tykkäsin kovasti, harmi vaan ettei liila oikein sovi minkään värikkään vaatteeni kanssa ja näin kevään tullen en aio muihin pukeutuakkaan. Jotain tummanruskeaa/mustaa harkitsin myös (siis alle), mutta päädyin nyt kuitenkin vain leikkaamaan kuolleet pois, muotoilemaan vähän ja kirkastamaan kokovaalean kuontaloni supervaaleaksi.
Työporukan yhteinen risteily lähenee. Lauantai-iltana lähdemme juhlistamaan ansaittua myyntikisan voittoa Tallinnan risteilylle, huippua. Huomenna sovittiin Julian kanssa shoppailukierros keskustassa, ihan kuin mukamas tarvitsisin yhtään mitään. Koitan parhaani mukaan olla ostamatta mitään, paitsi ehkä jotain ihan pientä laivaa varten.
Kaavailtiin äidin kanssa revanssireissua Thaimaahan ensi kuun lopulla. Viimevuoteen verrattuna paikkoja on tosi paljon, kaikkiin hotelleihin oli vielä tilaa lähes rajoittamattomasti.. Viime syksynä muutama päivä matkojen myyntiintulon jälkeen ne olivat jo loppu, kaikki. Älä ruoki lamaa.. Hyvä jos muut ruokkii nii me päästään halvalla lämpimään!
Mitä enemmän on vapaa-aikaa, sitä vähemmän tuntuu, että ehdin tehdä mitään. Teen töitä nyt vaan enintään kahdesti viikossa, koska koitan lukea pääsykoekirjoja. Menestys on ollut vaihteleva: olen luuhannut kirjastossa ja koittanut lukea parhaani mukaan, mutta olen silti jäljessä aikataulusta. Täytyisi vaan ottaa tavaksi mennä sinne lukusaliin joka päivä.
Toinen asia on, että kun oikein pitäisi tehdä jotain (kuten nyt lukea), on niin paljon kaikkea muuta. Olen taas ravannut shoppailemassa ja ties missä sillä aikaa, kun olisi pitänyt olla nenä kiinni kirjassa. Huono omatunto kalvaa silloin tällöin, mutta lohduttaudun sillä, että onhan tässä vielä aikaa. Petollinen syy.
Oltiin tänään leffassa katsomassa Kielletty hedelmä. Ihan hauska pätkä, vähän hidastempoinen, mutta ihmeesti nauratti. Ollaan kyllä varmasti pahin mahdollinen seurue, jonka läheisyyteen voi leffateatterissa päätyä: nauraa räkätetään kaikki leffat läpi, oli sitten kauhua tai draamaa ja rapistellaan herkkuja kokoajan. Leffan jälkeen mentiin Lauran kanssa vielä käymään ostoksilla, kun Jenni lähti kotiin hieman huonovointisen, mutta viisaudenhampaattoman Suskin kanssa. Metsästettiin keskiviikon jumpassa käytettyä Gymstick:iä, se oli ihan huippu! Sokokselta löytyi kaikkia vahvuuksia ja myyjän opastuksella päädyttiin siihen, joka oli suunnattu “for men and fit women”, joista kumpiakaan emme nyt ilmiselvästikkään ole, mutta tästä pääsee vain ylöspäin.. Samaa kokeilimme jo aikaisemmin ja se tuntui ihan sopivalta.
Gymstickit kainalossa päädyimme vielä vaatekaupoille, joista tarttui mukaan laukut (samanlaiset) ja topit (samanlaiset). Tähän väliin haluan huomauttaa, ettemme todellakaan osta tarkoituksella samanlaisia vaatteita, ennemminkin pyrimme välttämään sitä. Lauran kanssa makumme menevät tosi usein yksiin ja tällaisia tuplaannuksia tapahtuu aika ajoin. Naureskelimme matkalla bussille, kuinka tekstiilikaksosilta mahdoimmekaan näyttää: samansävyiset ruskeat kengät, farkkulegginsit, mustat päällysvaatteet ja samanlaisuuden kruunasivat tismalleen identtiset laukut ja kainalossa sojottavat vielä varsin näyttävänkokoiset samanlaiset jumppakeppipaketit. Ihminen hakeutuu kaltaistensa seuraan!
Pakko vielä tunnustaa lopuksi, että ostin eilen kolmet kengät. Yhet korkkarit vaan, ja niitäkin olin katsellut jo melkein kaks viikkoa! Yhdet läpsyttimet töihin ja vielä paras löytö ikinä, Bronxin Dali-sandaletit, joita olen suoranaisesti kuolannut jo 1,5v. Olivat liian kalliit ostettavaksi normihintaisina, mutta Aleksi13:lla pyöriessäni olin jo kävellyt yhden alelaarin ohi, kun huomasin alimmaisena jotain kiiltävää ja löysin vihoviimeisen parin kokoa 37, joka oli kertakaikkisen täydellinen. Kuva tässä .
Viimeinkin se iski. Pääsykoelukuinto. Viimeisen kolme kuukautta olen kärsinyt kauheasta ahdistuksesta silmälläpitäen tulevan kevään luku-urakkaa. Vielä kaksi viikkoa sitten olin aivan hätää kärsimässä ja kieltäydyin kirveelläkään tarttumasta pääsykoekirjaan. Olin myös hyvillä mielin ilmoittanut pitäväni oikein mieluusti vielä toisen välivuoden, mutta torstaina imuroidessani entrepöytiemme alusia pääsin tästä ongelmasta eroon, yhtäkkiä vain halutti lukea niin vietävästi! Väitin isille kivenkovaa, etten aikoisi tarttua toimeen ennenkuin se into oikeasti iskee, koska muuten on ihan sama luenko lainkaan, mutta eipä uskonut. Sanoi, ettei se lukuhalu sieltä tule ja että on vain mentävä verenmaku suussa. No toki töitä on tehtävä ihan tappamisen meiningillä, mutta kyllä se motivaatio pitää siellä olla. Onneksi se kuitenkin nyt iski ja odottelenkin innolla alkuviikosta saapuvia opuksia. Huomenna, tainosiis oikeastaan tänään, lupasin jo lähteä pariksi tunniksi kirjastoon harjoittelemaan istumista ja availemaan toista tilastotieteen opusta, koska täysin samaa pskaahan se kaikissa kirjoissa on.. ei ne siitä muutu vaikka kuinka toivoisinkin. Juu kyllä, matikka vaatii vielä hieman lisää motivaatiota.
Eilen oli vauhtipäivä, aamuvuoro töissä, töiden jälkeen palaveri, Flamingoon syömään maailman parhaiden työkavereiden kanssa ja sitten juhlimaan yksiä synttäreitä. Lähdin lauantaina aamulla 6.30 ja suurinpiirtein samaan aikaan olin seuraavana aamuna takasin.. No ei ihan, ehkä jo vähän viiden jälkeen. Oli huippukivaa vaikka skumppa maistuikin vähän turhan hyvin. Äsken leffailtiin tyttöjen kanssa, käytiin katsomassa Twilight. Rakastuin siihen päähenkilöön, tajuton kuumis, vaikka Lauran mielestä sillä olikin liian paksut kulmakarvat. Olen kuulemma aina kuumana miehiin, joilla on tuuheat kulmat? Jokatapauksessa, oikein viihdyttävä pätkä ja naurettuakin tuli vaikkei se ihan komedia kai pitänytkään olla. Suosittelen. Auto oli niin sakkopaikalla kun olla ja voi, mutta parkkipirkotkin oli onneksi viettämässä sunnuntai-iltaa jossain muualla. Suuntavaistoni oli vähän hukassa ja ajo-ohjeita pyytäessäni Lauralta tuli kyllä parhaat, “Aja sinne mistä tultiinki”. No sinne sitte ajettiin.
Nukutut tunnit viime yönä: 0
Asiakaspalveluhalukkuus nukkumattoman yön jälkeen: -10
Ärsyyntymiskynnys: Erittäin matala
Halukkuus tehdä ylipäätään mitään: Olematon
Mitkä loistavat edellytykset ensimmäiselle alerysäyspäivälle. Oikeastaan olin ihan pirteä, taino en pirteä, mutta ei väsyttänyt ihmeemmin. Huomasin sen ainoastaan haluna kuristaa jokainen porteista sisään astuva aasi, joka myllää kaikki eteensattuvat pinot ja sen jälkeen äyskäisee, että miksei täällä viikata nopeammin. Vihaan alennusmyyntejä. Uskomatonta, että alennusmyynti näyttää olevan suurimmalle osalle ihmisistä synonyymi penkomiselle, mylläämiselle ja tolkuttomalle ryysimiselle.. ihan kuin olisi maailmanloppu tulossa. Hermoni olivat tänään vähän kireällä, mutta onneksi työkaverit ovat ihan huippuja. Kahvittelin Jennin kanssa, kiitos että kuuntelit jälleen kerran.
Mulla olisi taas läjäpäin selviteltäviä asioita itseni kanssa, aloitin eilen ja pääsin ihan hyvään vauhtiin hämmentävän alun jälkeen. Varsin outo vuorokausi takanapäin. Elämä on niin .. odottamatonta. Epätietoisuus on pahinta.
Maailma oli kerrankin tänään mun puolella.
Ensimmäinen onnenpotku sattui jo aamusta, kun serkkuni tuli käymään tuomassa joululahjan ja heitti minut samalla töihin. Tämä tarkoitti kahta kärpästä yhdellä iskulla, sain nukkua tunnin pidempään eikä tarvinnut kävellä bussipysäkille (1,7km).
Koska pääsin töihin lämpimästi ja mukavasti ja nopeasti autolla, jäi vielä hieman aikaa ennen vuoron alkua, ja käytiinkin serkun kanssa vielä shoppaamassa pikaisesti. Tarttui mukaan aivan ihanat topit (samanlaiset siis) ja vielä alesta -50%.
Oltuani kaksi päivää lomalla, minulla oli kaikenkaikkiaan 3 luukkua suklaakalenterista avaamatta (!!<3), mutta tämän lisäksi käyttämämme ompelimo oli muistanut liikettämme kahden kilon laatikolla fazerin sinistä, ai että. Myynnit olivat valmiiksi jo hyvät ja kaikki ikävät hommatkin oli siltä päivää jo tehty, joten sain täysillä keskittyä omiin hommiini eli kartoittamaan naisten kampanjatarjouspöytien sisällöt (tähän väliin lisätäkseni, sain naistenpuolen osastovastaavan hommat toissapäivänä!). Oli aivan erityisen mukavia asiakkaitakin tänään, kaikille löytyi jotain kivaa ja kaikki olivat tyytyväisiä.
Paras onnenosumani sattui kymmentä minuuttia ennen kaupan sulkemista. Ehdin jo harmitella pitkittyvää iltaa, kun bussini menevät juuri niin ärsyttävästi, etten ikinä kerkeä siihen aikaisempaan ja seuraava menee vasta kymmeneltä, plus siihen vielä kävely kotiin. Sitten onni taas potkaisi minua, kun jo ala-asteelta tuttu kaverini poikkesi moikkaamaan ja tarjosi kyytiä kotiin, kun asumme ihan vierekkäin. Tästä ilahtuneena suljin luvattomat 2 minuuttia etuajassa ja olin kotona melkeinpä tuntia normaalia aikaisemmin.
Eikä tässäkään vielä kaikki, sen eilisen mekon kohtalokin ratkesi, kun Rakas Jenni kävi sen minulle ostamassa poiketessaan Itiksessä tänään, loistavaa! Kaikki on aivan kertakaikkisen hyvin. Ihana päivä.
Mistä johtuu, että aina kahden peräkkäisen vapaapäivän jälkeen ei millään jaksaisi lähteä töihin? Ei sitten kertakaikkisen millään. Haluaisi vaan jäädä tämän adventtisohjon ja pimeyden keskellä vällyjen väliin nukkumaan eikä nousta lainkaan koko päivänä, tai edes koko viikkona. Tarkemmin ajateltuna voisin onnellisesti nukkua ensi vuoden puolelle.
Joulu ahdistaa. Kaikki ovat niin ärsyttävän onnellisia ja kaikilla on joku sydänkäpynen, jonka kanssa aikovat käpertyä sohvanpohjalle joulupyhinä ja välipäivinä. Onneksi tiedossa on uudenvuodenjuhlat, ettei tarvitse siitä murehtia. Taino ainahan me on uudet vuodet vietetty tyttöjen kanssa, mutta siltikin. En normaalisti ole ollut jouluahdistus-ihminen, oikeastaan tykkään pähkäillä joululahjoja ja paketoida niitä ja valmistautua kaikin tavoin tuleviin juhliin, mutta tänä vuonna se ei onnistu. Ehkäpä odotin jotain parempaa sitten?
Tänään pakottauduin sängystä ylös, koska oltiin sovittu treffit Itikseen shoppailun ja syömisen merkeissä. Tavoitteena oli löytää mekot uv-bileisiin ja koluttiinkin useammat sovituskopit läpi sen Täydellisen uv-mekon etsinnässä. Parhaimpia nauruja saivat aikaan nahkatuubimekko sekä kuin suoraan pornoelokuvasta kotoisin oleva kirkkaanpinkki, “suht” avarakaula-aukkoinen hepene, joka toi mieleen jonkinlaiset sitomisleikit.. Kaikkea sitä löytyy.
Etsintä kuitenkin päättyi tavallaan onnellisesti, mutta aivan päin honkia. Ensimmäinen mekko valikoitui parhaaksi, siis The Ultimate Mekoksi ja kun suuntasin sitä onnellisena hakemaan, huomasin kaupan menneen kiinni jo puoli tuntia aikaisemmin. Kyllä harmitti, kun ei siellä tule käytyä oikeastaan ollenkaan, eikä tulevina päivinä ole aikaa lähteä sitä hakemaan. Nyt on päällä jonkunlainen yleisketutus, pienestä on ihmisen huono mieli kiinni – aivan kuin hyvä mielikin. Noh, enköhän sen jotenkin saa käsiini ennen vuodenvaihdetta, tästä skenaariosta toki puuttuu vielä se, että mekko onkin loppuunmyyty eli siis sitä odotellessa.
Rakas adventtisohjokin saapui taas piristämään viikkoani, aivan loistavaa.
Päivän sana on ystävämyynti. En ole ikinä aikaisemmin moisia harrastellut tai niistä ihmeemmin mitään tiennyt, mutta kun varta vasten pyydettiin, niin täytyihän se lähteä. Kyseessä oli siis oman ketjumme kaikkien concept storejen ystävämyynti henkilökunnalle alkaen klo 9 ja muita sai sitten tulla kymmeneltä. Pakotettuna ja puoliväkisin revin itseni ylös seitsemältä, ja yhdeksältä aloitimme työkavereiden kanssa reippaan haalimisen tarkoituksena kerätä kaikki, mikä vähänkin miellytti silmää. Kymmeneltä sain seurakseni Lauran, jonka kanssa jatkoimme huikean vaatevuoren läpikäymistä – ah miten taivaallista. Myynnissä oli siis näytekappaleita naurettavin hinnoin niin naisille kuin miehillekin, ja valikoima tosiaan oli huippu, koska mallikappaleet olivat parhaillaan myynnissä olevasta mallistosta. Parhaimpiin löytöihin kuului vaatteita, joita ei edes ole tilattu Suomen myymälöihin, eli uniikkeja yksittäiskappaleita. Kolmen tunnin penkomisen ja sovittelun jälkeen pääsimme ulos kolmen (eli neljän, yksi oli tungettu ääriään myöten niin täyteen ettei meinannut tavarat pysyä sisällä) puolikkaan jätesäkin kokoisen kassin kanssa silmät loistaen, sillä molemmat olivat tehneet aivan ihania löytöjä naurettavan halvalla.
Itselleni löysin mm. muutaman paidan, joita olen jo pitkään himoinnut myymälästä, mutta joita en ole raaskinut ostaa, ihanan harmaan tunikamekon (ovh 70e), alpakanvillaneuleen (80e), syys/kevättakin (100e), loppuunmyydyn juhlaboleron (60e) ja vaikka mitä muuta. Ostin myös muutamia miestenvaatteita joululahjaksi (jätän erittelyn sikseen, ettei yllätys mene pilalle) ja rahaa näihin kahteen täyteen kassilliseen kului suurinpiirtein yhden vaatteen hinnan verran. Lauran ostoslistaan kuului itselle jos jonkunlaista neuletta, paitaa, puseroa ja toppia sekä aivan ihana hopeanvärinen satiinimekko (ovh 100e) plus kotiväelle vähän joululahjoja. Autuas päivä, kun ei rahaakaan loppupeleissä kulunut lähes ollenkaan.
Halleluja ystävämyynnit.
Olen harvoin nauttinut tavallisesta la&su-vapaasta yhtä paljon. Lähes koko viimeviikon tein kahta vuoroa päivässä niin, että menin aamuksi vaatekauppaan ja illaksi tekemään keikkaa milloin minnekin. Perjantai-iltana jalkoja ja selkää alkoi siinä määrin särkeä, että lupasin olla enää ikinä tekemättä kahta vuoroa samana päivänä. Tappoa.
Eilen sain vaatekaapin inventaarion hyvälle alulle. Yritän kovasti saada sen tänään loppuun, katsotaan miten käy. Sain kaikki laatikot inventoitua ja järjestettyä ja lopuksi ihailin tulosta, kun kaikki oli siististi ja tilaakin vielä jäi. Hetken kuluttua tulin tyytyväisenä olohuoneeseen ja huomasin nostaneeni suurimman osan kaapista ulos sortteerausta varten, kaapissa oli siis vasta noin 20% omaisuudestani. Loistavaa. Päädyin kuitenkin lopulta sijoittamaan juhla- ja bilebilevaatteet (siis sellaiset mitä ei voi muualla pitää) huoneeni ohessa olevan vaatehuoneen alatangolle laukkujen viereen. Paksut neuletakit jakavat tilan päällysvaatteiden kanssa peiliovikomerossa. Uusista järjestelyistä huolimatta tavaraa on edelleen liikaa. Harkitsen parhaillaan poistavani kaapista kaiken, mikä ei ole ollut päällä viimeiseen 6 kuukauteen, mutten tiedä heltiänkö luopua niistä.
Illalla vietin aikaa viltin alla viinilasin kanssa (tämä siis sen jälkeen kun olin huomannut vaatteita olevan jäljellä vielä aikamoiset kasat ja vaipunut luovutuksen/epätoivon välimaastoon). Katsoin telkkarista Manaaja kakkosen, kun perjantaina tuli se ykkönen kytättyä. Täytyy todeta, että en oikein tiedä, mitä kummastakaan osasta pitäisi sanoa. Ensimmäinen oli mielestäni semilaimea floppi, joka jumitti kokoajan paikallaan. Kakkososa oli sitten kertakaikkisen absurdi, järjetön ja muuten vaan käsittämättömän outo. Heinäsirkkoja, afrikkalaisia, synkronisoituva paha henki.. siis mitä ihmettä? Lopputekstien pamahdettua ruutuun en osannut muuta kuin katsoa monttu auki ja miettiä mitä tuli juuri nähtyä. Katsoin siihen perään vielä lempparikauhuani Sawia ja jotain poliisisarjaa. Mieleeni nousi vain kysymys, eikö lauantai-iltana oikeasti näytetä mitään muuta kuin kauhua, kidutusta tai niitä yhdessä?
Yritän jälleen ryhdistäytyä. Arkistostani löytyy jälleen monia aloitettuja lurituksia, jotka ovat jostain syystä jääneet enemmän tai vähemmän enemmän kesken.
Mulla on uusi työ! Taino jos tarkkoja ollaan, niin kaksi uutta työtä. Sain mieluisimman hakemani työpaikan eräästä vaateliikkeestä (ah, unelma) ja sen lisäksi otin vastaan keikkaduunin henkilöstövuokrausyrityksestä, koska halajan myös lisätienestejä. Olen viihtynyt “päätyöpaikassani” ihan loistavasti, työporukka on mieletön ja työ on oikeasti kivaa.
Tällä hetkellä elämä hymyilee muutenkin, ihmissuhteet voi hyvin, on uusia kavereita ja muuta sellaista kivaa. Elämä alkaa palailla normaalille urilleen kesän taantuman jäljiltä.
Olen viimeaikoina viettänyt myös paljon laatuaikaa itseni kanssa. Ennen töiden aloittamista vietin päiviä kaupungilla yksikseni ja katsoin muiden menoa. Saatoin istua ydinkeskustan pikkukahvilassa latteni kanssa kaksikin tuntia vain katsellen ohivirtaavaa ihmisvilinää ja miettien kaikkea mahdollista elämää suurempaa, välillä en mitään. Toki kolusin Sokoksen 3+1-päivät sekä Stokkan Hullut päivät, näihin upposi rahaa niin käsittämätön määrä, etten kehtaa edes myöntää. Noh, uusin lähes kokonaisuudessaan kauneudenhoitotuotteeni, puolet vaatekaappiani sekä sisustus-, astiasto- ja keittiövälinevarantoa “uuteen kotiin” (jota ei siis vielä ole ainakaan vajaaseen vuoteen).
Nytkin mielessäni oli liuta tärkeitä asioita, joista ilmaista mielipiteeni, mutta unohtuivat samantien mietiskellessäni tulevaa vaatekaapin inventaariota sekä kolmea uutta paria kenkiä, jotka rantautuivat kaappiini tänään. Tulipas taas hajanainen raapustus, no hälläväliä. Maanantaina alkaa laihdutuskuuri.
