Hmn, yotulokset saapuivat tuossa jokunen päivä sitten ja niinhän siinä kävi, että lakki tuli. No kyllä sen tulo nyt oli tiedossa, mutta kuitenkin. Arvosanatkin olivat ihan siedettäviä, joskin ne nyt olivat oikeastaan aika se ja sama. Se siitä, tulosten varmistumisen jälkeen suunnattiin kaupunkiin ostamaan itse pipoa. Mukaan tarttui se perusmalli (siis halvin mahdollinen), ettei sitten harmita sunnuntaiaamuna, jos sille vaikka sattuu jotain, isää lainatakseni “lakin tärkein ominaisuus kun kuitenkin on, että lipasta on hyvä pitää kiinni kun sinne oksentaa.”
Ongelmia kuitenkin ilmeni, kun lakin lisäksi täytyi löytää myös kengät, pukuun sopivia kun ei millään kaapista vielä löytynyt. Suunnattiin Haloselle, josta löytyi muutamat ihan kivat. Halusin kuitenkin ihan perusvalkoiset ja mielellään inhimillisellä korollakin. Sitten oli vielä hinta, joka kaikissa Halosen kengissä kipusi päälle 100 euron, auts! Perusvalkoisten korkkareiden metsästys alkoi. Tarjontaa kyllä oli ihan hyvinkin, eikä hintakaan aina hiponut pilviä. Ongelmaksi kuitenkin muodostui, ettei löytynyt tarpeeksi pieniä kenkiä, jotka olisivat pysyneet jalassa. Kengänkokoni on 36-37 ja yleensä kyllä viimeistään se 36 on ollut hyvä. Liekö jalkani sitten kutistuneet, taisitten pienijalkaisia ihmisiä sorsitaan! Sovitin ehkä noin 15 paria valkoisia kenkiä, kunnes sitten kuin ihmeen kaupalla Sokokselta löytyi sopivat ja suht halvallakin vielä. Nyt on sitten kaikki kasassa, kutsutkin sain askarreltua valmiiksi ja ne lähtivät postiin viime maanantaina. Tuli muuten ihan ältsin hienot!
Tänään ostetiin liput Sigur Rósin keikalle elokuussa, kovin nopsasti menivät vaikka kyllä tiesin sen olevan suosittu. Yo-kuvauskin pitäisi varata, jos vaikka ottaisi sen missioksi huomenissa.
Olin myös työhaastattelussa, itseasiassa toistamiseen tällä viikolla jo – samassa paikassa. Maanantaina rekrytoija jututti, jonka jälkeen tänä aamuna tapasin sitten esimiestä ja muuta työpaikan henkilökuntaa. Tuli sellainen olo, että hakisin jotain suurempaakin pääjehun tointa, kun sellasia voimavaroja käytetään yhden kesätyöntekijän haastatteluun. Toivottavasti paikka aukenisi, alkuviikosta tulee soittoa.
Pääsykokeet karmii, kauhistuttaa ja kuumottaa.
np: Sir Elwoodin hiljaiset värit – Neiti kevät
Älytön kevätolo. Vaikka tänään tulikin roskaa taivaalta koko päivän, kevät on silti tulossa. KEVÄT <3
Kaikki on kerrankin hyvin, kirjoitukset on huomenna ohi ja ylihuomenna lähtö etelän lämpöön. Muutenkin menee hyvin. Kaikki on kivaa/kivoja ja ihanaa/ihania. Toisaalta kaiken voisi nähdä huonona taisiis apua, kirjoitukset on ohi huomenna enkä ole lukenut yhtään ja lentoyhtiö on lakossa eli lento on näillä näkymin myöhässä ainakin vuorokauden. Siis sekä mennessä että tullessa. Toivottavasti ei enempää kun pitäisi valmennuskurssille ehtiä. Mutta eipä se yksi tunti nyt mitään kaada.
Kävin hakemassa Lauran töistä ja käytiin Haagassa asioilla. Siinä matkalla on pieni tieosuus, jonka nopeusrajoitus on koulujen ja muiden vuoksi 30km/h, mutta joka minulla on tapana ajaa vähän reippaammin.. No tänään siinä tietenkin oli kytät tutkan kanssa ja ainut mitä sanoin Lauralle oli sitten, että “katos mitä hottispoliiseja tuolla tienvarressa.” Ei hetkeäkään leikannut, että haloohaloo jalka jarrulle ja vähän äkkiä. Onneksi ne mittaili vastakkaisesta suunnasta tulevia, joten ei napsahtanut sakkoja. Enkä kuitenkaan nyt NIIN kovaa ajanut, ehkä reilua neljääkymppiä. Takasin tultiinkin sitten n. 25km/h ja 100 metrin jono perässä, mutta tietenkään ne eivät olleet siinä enää.
Kuulin Lauralta, että ihmiset olivat kovasti ihmetelleet sellaisen trip-kokoisen maitojuoman huimaa hintaa (1 €) nimeltämainitsemattoman pikaruokaketjun ravintolassa. Jäin todella miettimään, että vaikkei paikan hintoja nyt voi halvoiksi haukkua, kuka todella alkaa valittaa maitojuoman hinnasta jollekin opiskelijatyttöselle siinä kassalla. Ihan kuin sillä todella olisi mitään vaikutusta, eihän niillä ole valtuuksia myydä maitoja halvemmalla vaikka kuinka inisisi. Niin se vaan on.
No, matikka oli eilen ja enkku on huomenna. Matikka oli mielestäni keskitasoa haastavampi, mutta siis myönnän kyllä olevani myös ihan tyrä siinä. Luin matikkaa yhteensä muutaman tunnin ja laskin ehkä <15 laskua. Huomisen jälkeen voi alkaa täysillä paukuttaa psykaa. Ihan kuin siihen ei olisi aiemmin ollut tilaisuutta, kun en kirjoituksiin kuitenkaan lukenut. Otan neuron ja tilaston kirjat mukaan, onhan mulla mennessä ja tullessa ja rannalla aikaa lukea. Aion ihan oikeasti opiskella. Tavoite ainakin tilaston osalta olisi saada kirja kerran läpi niin, että tietää mitä on vastassa kun kurssi alkaa. Kaikkia testejä ja analyyseja en millään pysty opettelemaan niin että osaisin kunnolla käyttää niitä, mutta jos alustavasti tietäisi niiden perusteet. Saa nähdä millaisia ruudinkeksijöitä sielläkin on, itseni mukaan lukien tietysti :D Olen vain sen verran viisas, että osaan olla kysymättä jotain varmasti itsestäänselvää ja selvittää asian sitten muulla ajalla. Ostin ärrältä 2 Cosmopolitania lentomatkaksi ja sorruin jo tänään availemaa toista. Siinä oli erityisen hyviä lainauksia julkkisten sanomisista. Olisikohan ollut Jessica Simpson, joka totesi, että “tyhmän ja blondin ero on se, että blondi kehtaa kysyä” tai jotain vastaavaa. Imartelevaa.
Lopputilipäivä. Odottelin jotain suurempiakin lomarahoja yms, mutta eipä niitä sitten tullut. Työtodistuskin pitäisi käydä kinumassa. Innostuin näin yötä myöten vielä blogittelemaan, kun vammaen kanssa päätettiin taas alkaa parantaa maailmaa. Olin siis menossa jo nukkumaan tuossa puoli tuntia taaksepäin.
Että olen sitten huono olemaan yksin ja toimettomana kaikki päivät. En saa edes luettua yhtään. Parhaitenhan mulla varmaan meni viime syksynä ja viime keväänä kun kirjoitin koulun ohella, silloin ihmeesti jakso lukeakin. Tämä lukuloma on ihan roskaa, olispa edes jotain töitä niin aktivaatiotaso ei olisi täysin nollassa. Huomenna olisi joku äikän aineistoaineen kertaustunti, Jenni sanoi sen olleen täyttä potaskaa ainakin keskiviikkona. Jos oikein hirveästi huomenna väsyttää niin jää kyllä väliin. En ole vieläkään uskaltanut käydä kysymässä enkun kuuntelun pisteitä. Kaikilla on mennyt ihan ilmiömäisen huonosti ja ne on kaikki mua parempia kuuntelijoita. Kauhulla jään odottamaan, kun kuitenki olisi ollut jees saada enkusta M. Ja kaiken kruunaa, että omasta mielestäni se kuuntelu oli aika helppo.
Liitin tänään blogin linkin IRC-Gallerian profiiliini. Typerää ehkä, heti kun esimerkiksi vammae löytää tänne, saan takuuvarmasti sellaiset pilkat niskaani ettei ole ennen nähty. Etsiskelin päivällä ilmaista domainia tälle, kun olisin halunnut osoitteen omalla nimelläni, taisiis ettei se olisi tuolla blogin nimellä, kun ei ollut wordpressillä oikein mitään hyviä vapaana. Onko sillä nyt sitten väliä. Niin ja sekin oli taas yksi hyvä tekosyy olla lukematta, ihan kuin muuten olisin jaksanut vaivata päätäni noinkin polttavan kiireellisellä asialla.
En jaksa odottaa. Olen kyllästynyt odottamaan elämää. Haluan Turkuun. Haluaisin jo kaikkien kirjoitusten olevan ohi, nyt en oikeastaan jaksa edes välittää miten menevät. Pääsen kuitenkin ylioppilaaksi, se on pääasia. Sitten seuraa kuumottavat kolme kuukautta pääsykokeisiin, jonka jälkeen kärvistelen vielä heinäkuun puolillevälin tuloksia odotellessa. Haluan Turkuun.
Mitähän sitä kesällä tekisi. Töitä tietenkin, mutta ollaan myös kaavailtu vähän jotain roadtrippiä tyttöjen kanssa ja sitten tietysti pitänee taas järjestää perinteinen Annyn möksä, tällä kertaa jo kolmannen kerran. Se on yksi traditio, josta voisi pitää kiinni jatkossakin. Vaikka aina lauantaiyönä, tai viimeistään sunnuntaiaamuna, haukun pojat siivottomuudesta ja ihan yleisestä sietämättömyydestä, on viikonloput olleet aina onnistuneita. Että sellaista.
Uskomattoman tuskainen yö. Olen joka aamu herännyt siinä puolenpäivän jälkeen ja vastaavasti saanut unta vasta lähempänä puoli kahta. Viime yönä en sitten saanut unta ollenkaan, kieriskelin koko yön ja torkahtelin välillä. Oltiin isin kanssa eilen illalla 10 asti Rossossa ja kumottiin siinä sitten muutama lasi punkkuakin, saattoi johtua siitäkin. No jokatapauksessa tänä aamuna raastoin itseni ylös jo puoli yhdeksältä ja ajattelin hieman lukea. Tätä menoa olen kyllä unessa jo iltapäivällä. Ihmeesti alkavat kiinnostaa kaikenlaiset Nigellan ruokaohjelmat ja Vastanaineet kriisissä, kun pitäisi lukea.
Tosiaan, totuus on karu: lukupäivät on laskettavissa yhden käden sormilla. Luku-urakkani ei ole kummoisemmin edennyt, olen selaillut vain matikkaa vähän. Enkkuun en ole koskenutkaan, saa nähdä miten käy.
Havahduin tänään karuun todellisuuteen. Juuri sitä ennen koin suunnatonta riemua siitä, että alle 3 viikon kuluttua loikoilen Thaimaan auringossa luksushotellin uima-allasalueella. Jännä ajatella, et varattiin matka jo vuosi sitten. Ihan kuin vasta pari kuukautta sitten oltaisiin mietitty lähtöä ylipäätään. Suuntamme siis kaksin äipän kanssa 15.3. Thaimaan Phukettiin, Karon Beachille kahdeksi viikoksi. Hiiiiii ^^
Sitten siihen karuun todellisuuteen. Kaikki kirjoitukseni ovat ohi ennen lähtöä. Kuinka monta sivua olen lukenut? En yhtään. Kuinka hyvin keskityin ja tein tehtäviä vikoilla kertauskursseilla? Nollaksihan tuokin pyörähtää. En silti jaksa stressata, huonosti ne menee kuitenkin ;) Eivaan, jos vähän jaksaisi kertailla, niin luulisin selviytyväni suhteellisen kohtalaisesti näistä kypsyyttä ja kaikkea muutakin mahdollista mittaavasta koitoksesta, jonka toitotetaan tarhasta asti olevan elämäsi tärkein, mutta millä ei sitten loppupeleissä ole oikeastaan yhtään mitään väliä. Tulipa pitkä ja hankala virke. Tämähän on nyt sitten tietenkin niin mielipideasia kuin olla ja voi. Taino omasta mielestäni ei, mutta kuitenkin. Tietenkin riippuu vähän siitä, mihin sen todistuksen kanssa suuntaa, mutta ainakaan itse en sillä paperilla hanki muuta kuin mahdolliset kehut tai paheksunnat sukulaisilta. Lahjat ne tuovat kuitenkin.
Oltiin sunnuntaiyönä Susulla kattomassa Oscar-gaalaa Lauran, Jennin ja Henkun kanssa. Mentiin sinne jo yheksältä ja syötiin oikein hartaudella. Siinä oli muutama tunti kulutettavana ennen varsinaisten kekkereiden alkua, mutta sehän ei haitannut ollenkaan, tyttöjen kanssa ei ikinä käy aika pitkäksi. Juoruttiin kaikki viimeisimmät tapahtumat ja sitten Mikakin liittyi seuraan ja pelattiin Aliasta. Eihän siitä mitään tullut mutta huippuhauskaa oli. Oltiin Lauran kanssa törkeen hyviä ! Oscar-gaala itsessään oli yksi suuri pettymys, kun niitä pukujakaan ei näytetty oikeastaan ollenkaan ja joku vainajannäköinen suomalaissuunnittelija kertoi mielipiteitään. Eikä niistä palkintojensaajistakaan ole mitään kummoista sanottavaa, hyvä jos tiedettiin ulkonäöltä pari niistä ehdokkaista. Lähdettiin kotiin sitten viideltä, kun ei sitä jaksanut loppuun asti katsoa. Oli kyllä tosi mukavaa, kiitos Susulle. Lauantaina uudestaan ;)
