Pikakelaus elämääni – milloinkas viimeksi oikein satuilin mitään, joskus vappuna? Joo vappu meni, juhannus summuut, pääsykoeangsti, pääsykokeet, en päässyt – eikä ihme, ja sitten töitätöitä. JA sain huoneen siivottua pahimmasta sotkusta ikinä tähän asti.. (en lupaa mitään tulevaisuudesta).
Viikon päästä olen Turkissa! No ihan tarkalleen tasan viikon päästä tuskailen vielä sen kanssa, että laukkuni painaa jälleen 10 kiloa liikaa, mutta sielu istuu jo Finskin sardiinipurkissa menossa etelään. Lähdetään siis Jennin kanssa verestämään toissavuotisia muistoja Kreikan reissulta Alanyaan. Viisaina olemme päättäneet jättää kaikki korkokengät kotiin ja yrittää jättää pakkaamatta ne 10 ylimääräistä asukokonaisuutta “varmuuden vuoksi”. Onnistumisesta raportoidaan myöhemmin. Perjantaina alkaa palkallinen loma ja suuntaamme viettämään perinteistä mökkiviikonloppua ihan vain tyttöjen kesken näin kerrankin.
Mikä ihana ilma! Ajelin tänään ensimmäistä kertaa kattoikkuna auki oikeasti sen takia, että oli lämmintä eikä vaan siksi, että se automaattinen kattoikkuna on niiiiin kiva. Suunnattiin keskustaan käyttämään vanhentuvat leffaliput ja nauttimaan kuivista kaduista ja auringonpaisteesta. Milk oli ihan hyvä, vähän hidastempoinen, mutta menetteli. Keväisesti pukeuduin mekkoon ja ballerinoihin, otin varuiksi kyllä mukaan villapaidan ja kaulaliinan, mutta saivat onneksi jäädä autoon. Lauralla oli tietenkin kylmä, muutoin olisi saatettu jopa korkata terassikausi. Metsästettiin korkkareita, mutta sadoista pareista ei ihme kyllä löytynyt sitä oikeaa tänään. Myöskään vaatekaupoista ei tarttunut mitään matkaan! Siis todella, en ostanut yhtäkään paria kenkiä, en yhtään uutta paitaa, mekkoa tai muutakaan vaatetta – vain yhden vyön, jota meninkin hakemaan vartavasten. Uskomatonta, tosin ihan hyvä, sillä rahatilanne ei ole tällä hetkellä paras mahdollinen ja seuraavaan palkkapäivään on vielä pitkä matka.
Huomenna olisi tarkoitus yökyläillä Suskilla ja syödä Bailey’s-juustokakkua, nam.
Äää olen pulassa. Pääsykoe lähestyy varmasti, eikä edes niin hitaasti. Liian nopeasti ja varmasti. Olen käsittämätön luuseri enkä ansaitsekkaan päästä yliopistoon tällä motivaatiolla. No, aikaa on vielä vajaa puolitoista kuukautta ja koitan parantaa loppua kohden, lähempänä ei auta kuin toivoa arvaavansa hyvin. Arvasin viime keväänä Turussakin tosi hyvin, en tarpeeksi hyvin, mutta hyvin. Pitäisi varmaan alkaa lottoamaan. Lottovoitto takaisi hulppean elämän, summasta riippuen minun rahankäytölläni ei välttämättä kovin pitkäksi aikaa. Nojoo, liirumlaarum, jotain asiaa. Kevät on alkanut, tai ainakin päätin niin. Siirsin talvitakit varastoon ja kevättakit tilalle, jonka seurauksena tänään hytisten kipitin (en juokse kuin pakon edessä) autosta 30 metrin matkan kauppakeskuksen lämpöön. Kevätheilakin on koeajettu, tosin jouduin pakon edessä laittamaan sen uhkaamani villapaidan alle. Yhteisestä elostamme tulee pitkä ja mukava.
Haluaisin jälleen kerran palata alltime lempiaiheeseeni: onko mitään viisaampaa kuin nainen? Unohdin vallan kertoa ruotsinristeilymme kaikkien aikojen suurimman neronleimauksen. Tietenkin asiaan voisi liittää myös teorian “hätä keinot keksii”, mutta ei kyllä näin hyvää keinoa. Tilanne siis oli seuraava: olimme tax-freestä hamstranneet enemmän ja vähemmän enemmän prosenttimerkillisiä juomia sen verran, että niitä varmasti riittäisi. H-hetki koitti ja lasipullot (joita oli suurin osa) oli aika korkata. Seurueessamme ei ole ikinä ollut pulaa avaajista, koska yleensä vähintään 75%:lla meistä neljästä on aina korkinavaaja avaimissa, laukussa, taskussa, missä nyt ikinä sattuukaan olemaan. Mutta aina niitä on. Hytissä karu tilanne iski: ei yhtäkään avaajaa matkassa. Kaikinpuolin teknisesti lahjattomina kukaan ei osannut avata stenkulla tai pöydänkulmaa vasten yrityksistä huolimatta – emmekä sentään niin juoppoja ole, että hampaita olisi käytetty. Hetki jo harkittiin avaajan ostamista tax-freestä, kunnes kaikkien aikojen niksipirkka nro 1 sai alkunsa. Tässä vaiheessa suurin ylistys kuuluu Lauralle, joka keinon keksittyään vielä uhrasi omansa yhteisen hyödyn nimissä. Niksin nimi on siis ripsentaivuttajat, ja empiirisen tutkimuksen mukaan Hennesin taivuttajilla kestää avata n. 4-5 pulloa olettaen, ettei taivuttimista ole sen jälkeen iloa kuin korkeintaan hammastikkuina. Aseta taivuttimet niin, että korkin reuna jää yhteenpuristuvien osien väliin, purista ja käännä vapaalla tyylillä ylös. Auki saatujen pullojen nauttimisen aikana on juuri sopivasti aikaa suuresti riemuita uudesta nerokkaasta keksinnöstä, sekä huomata se vessan oven vieressä seinässä oleva pullonavaaja.
Leppoisa pääsiäisloma. En ole lukenut sivuakaan. Kivaa on tosin ollut, lauantaina jauhopeukaloin koko illan äidin kanssa ja lopputuloksena oli kaksi pellillistä rahkapiirakkaa, tonnikalapiiras ja korvapuusteja, joista mielelläni olisin lähettänyt kuvan johonkin kuva-arvoituskilpailuun – eipä muuten varmasti olisi kukaan arvannut mitä ne ovat! Eilen juhlittiin Lampsukkeen pre-synttäreitä hävyttömän kalliissa Sunnelassa, jossa oli aivan liikaa porukkaa. Lauantaisinkin on halvempaa ja vähemmän kansaa, mikä teitä ihmisiä oikein vaivaa!
Aamulla kiskoin flunssaisen itseni ylös siinä iltapäiväkahdelta ja söin täyslaidallisen terveysruokaa: pizzaa, suklaata ja rahkapiirakkaa. Oikeastaan ei edes pitänyt lähteä juhlimaan, mutta buranahuuruissa illalla kuvittelin olevani jo ihan terve. Karu aamuherätys lievän dagen efterin ja flunssan kourissa ei ole niitä mieluisimpia.
Oltiin laivalla. Ai että. Reissusta ei sinällään ole mitään painokelpoista sanottavaa, asianomaiset tietävät tarvittavat pääkohdat. Ruoka oli taivaallista ja kiskottiinkin Lauran kanssa antaumuksella sekä mennessä, että tullessa. Minä, joka en ikinä buffapöydästä syö mitään muuta kuin kylmiä kala-alkupaloja (ja niitä sitten oikein kunnolla) ja jälkkärit, sain karvaasti kokea suolan aiheuttamat tuhot yhdistettynä kahden tunnin uniin. En pukenut uutta pikkumustaa ensimmäisenä iltana, koska halusin säästää sitä toiseen iltaan. Ekana iltana päästiin petiin paria tuntia ennen Tukholmaa, jonne kuitenkin suunnattiin iloisilla mielin. Stokis oli aivan ihana, aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja lämpöä oli pitkälti päälle +10 astetta. Ihme kyllä, ei shoppailtu mitään järjettömiä määriä, vaikka kaikkea kivaa tulikin vastaan. Sitten uudestaan buffaan ja pari litraa juomaa helpottamaan graavilohen aiheuttamaa janoa. Kun oli aika lähteä illan riennoille, kiskaisin pikkumustan onnellisena päälleni ja totesin, että pystyin hädin tuskin hengittämään siinä. Superextrasuolainen ruokavalio kertaa 2 ja vähäiset unet olivat tehneet tehtävänsä ja jäi pikkumustan käyttö siltä illalta. Kotona se oli taas aivan mainio.. Taistelin ensimmäisen illan urhoollisesti uusilla leopardikorkkareilla, jonka seurauksena oikea nilkka on vieläkin hieman kipeä. Väitän edelleen, että yökerhon portaiden vika askelma on tappoansa, koska muutkin kompastui siihen! Saatiin kuin saatiinkin dj soittamaan Hips Don’t Lie, vaikkei kukaan (alltså nimeltämainitsematon lätkäjoukkue) meihin uskonutkaan. Loistoreissu, aamulla kun könyttiin kotiin, nukahdin kengät jalassa eteisen lattialle Wilman päälle. Ei muuta sanottavaa. Hipit ei valehtele :)
Aihe: Kevät, Löpinää, Pääsykokeet 09, Riennot, Shoppailu, Vaatteet, Ystävät
En kertakaikkiaan pääse eteenpäin tuosta “Kehityspsykologian keskeiset tutkijat ennen ensimmäistä maailmansotaa” – luvusta. Ei se edes ole mitään ihmeellistä tekstiä, vaikka olenkin siitä messunnut kaikille, jotka ovat lukemisistani erehtyneet jotain kysymään. Ne eivät millään ota nyt onkeensa, olen koittanut sitä tilastonkin kirjaa paukuttaa, mutta se se vasta puuta onkin. Tilastosta puheen ollen, en vaan yksinkertaisesti voi sietää sitä. Kombinatoriikkaan ja todennäköisyyksiin asti saatan kärsiä, mutta heti kun kääntyy jos jonkinlaisiksi testeiksi niin sietokyky ylittyy. En ihan oikeasti ole niin kiinnostunut siitä, voidaanko 5% virhemarginaalilla sanoa, että Prisma on Cittaria halvempi tai toisinpäin.. tai jotain sellaista, jota on kirjat pullollaan. Ärh, nyt jostain sitä motivaatioo ja pian! Nyt aikaa vielä on, mutta tiedän loppuakohden tulevan aivan tolkuton kiire. Viime keväänä luin viimeistä kappaletta vielä Turussa hotellissa yöllä.. nyt vähän paremmalla taktiikalla.
Olo on hieman kipeä ja pelkään hieman sen pahenevan viikonloppua kohden. Supervitamiinipommit, tee ja UNI ovat parhaita lääkkeitä, mutta huonoimmassa tapauksessa Buranan voimalla sitten. Huomenna on edessä massiivinen pyykinpesuoperaatio ja pakkaamisen aloittaminen (= lukemisen välttely). Yritän tällä kertaa saada tavarani mahdutetuksi pieneen viikonloppukassiin, mutta lopputulema jää nähtäväksi. En ole ikinä vielä onnistunut siinä. Toisaalta suuremmatkin vetolaukut ovat aina tuppautuneet menemään täyteen viimeistään sitten niistä tuliaisista (itselle siis..), niin kiinteistä kuin nestemäisistäkin.
Hammaslääkärikammo on virallisesti taltutettu. Olen ravannut muutaman viikon sisään 3 kertaa hammaslääkärissä ja vielä olisi pari edessä. Pitikin mennä vinoilemaan Susulle viisaudenhampaattomuudesta, nyt olen itse vetänyt haljua sosekeittoa viikon verran ja toinen puoli olisi vielä edessäpäin. Onneksi ensi viikonlopun laivareissun buffettia ajatellen olen täysissä ruumiin voimissa ja hymykin on valkoinen kaikenmoisten operaatioiden jälkeen.
Hennesiltä tuli tänään sähköpostia. Muistan kerran aikaisemmassa postauksessa naureskelleeni syyskuvastojen ilmestymistä huhtikuun lopulla, mutta nyt pyörrän sanani. Otsikolla “VIP Fall Fashion” pamahti ilmoitus, jossa iloisesti kerrottiin “uuden jännittävän sesongin pian lähestyvän” ihanine syysvaatteineen ja mikäli suurkuvastosta tilaisi huhtikuun aikana tms, saisi huikean -10% alennuksen koko satsista. Olisihan se toki kiva saada aikaisemmat syyskuteet tässä välissä pois ennen uusia.. Haloo nyt on maaliskuu ja kevätkään ei ole vielä tullut! Korontapposoraa on tiet täynnä vielä piiitkään ennenkuin virallisesti julistan kevätkauden alkaneeksi.
P.S. Pikkumusta tuli, superkiva ja superlyhyt, auts. Pitää varmaan hankkia jotkut slimmaavat sukkikset. Löysin Biancon alelaarista ihanat ruskeat saapikkaat -50%, Jenniä huvitti kovasti. Koitin lahjoa sitä olemaan vasikoimatta Lauralle ja Suskille, mutten usko onnistuneeni.
Jokaisen naisen vaatekaapista tulee löytyä ainakin pikkumusta, jokapaikan neule, mustat legginsit ja.. leopardikuosiset korkkarit. Omani löysivät tiensä perille tänään, kun en voinut vastustaa Lauran eilistä ehdotusta “lähettäiskö ostaa huomet korkkarit?”. Illalla taivastelin säästöjeni vähyyttä silmälläpitäen ensi viikonlopun Ruotsinreissua, mutta tänään se ei näemmä enää mieltä painanut. Uusimmat asukkaat myös taistelevat korkeimpien korkojen paikasta yhdessä nuden väristen korkojeni kanssa.
Olen toki ollut viehtynyt kissakuosista jo pidemmän aikaa ja onnistumatta etsiskellyt säädyllisiä lepardikenkiä, mutta vasta nyt nappasi. Pinnastaan kiiltävät, valoaheijastavat ja “utuisen” täplikkäät yksilöt eivät herätä inhonväristyksiä ja jäävät nippanappa vielä mauttomuuden paremmalle puolellekin. Toisaalta sehän on vain oma mielipiteeni (ja Lauran myös), rakastan kaikkea ihanan mautonta. Vannoutuneen hillityn&tyylikkään kokomustan työkaverini ilme oli aika priceless tänään esitellessäni uusinta ostostani, lopulta tulimme kuitenkin yhteistuumin tulokseen: “Ihan sairaan hienot.”
Mulla on aina kiire. En ole ikinä missään ajoissa ja töihinkin juoksen aina 2 min ennenkuin vuoro alkaa. Jos olen kerran vahingossa ehtinyt juosten 10 minuutissa matkan, joka vie muuten vähintään 15 minuuttia, lähden siitä lähin aina vasta 10 minuuttia ennen. Olen aina se, jota odotetaan kun lähdetään jonnekin. Siis ihan mistä vaan ja minne vaan. Aina kun suunnitellaan lähtöä johonkin, on kaikki aina kiinni siitä, ehdinkö minä siihen ja siihen mennessä johonkin. Ja oli aikaa kuinka paljon tahansa, siis vaikka alkaisin valmistaa itseäni lähtöön 3 tuntia ennen, aina tulee kiire. Jos tiedän, että aikaa on, saatan kokeilla lähes kaikki vaatteeni läpi ihan kokeilun ilosta, vaikka tietäisin tarkalleen mitä aion pukea. Tässä siis vain yksi esimerkki, mihin saan aikani kulutettua.
Lukemisten kanssa on vähän sama ongelma. 10 aamulla alan valmistautua henkisesti tulevaan koitokseen. Jahkailen ja virittelen sopivaa lukupaikkaa ja unohdun katselemaan Nuorennusleikkausta ja Asuntotarjousta päivässä. Kyllä mä sitten luen kun saan aloitettua, ei sillä. Lukemiset edistyy iiihan ok, ei niin hyvin kun pitäisi, siis läheskään, mutta edistyy. Aion skarpata.
Thaimaanreissu peruuntui, harminpaikka. Jotain oli pakko päästä tekemään, joten varattiin tyttöjen kanssa ruotsinristeily matkamessuilta voitetulla lahjakortilla. Muut ei ole viime reissuilla päässeet maihin asti (itseänihän ei mikään pidä poissa sieltä) ja kaiken lisäksi kruunu on halpaa eli vapiskaa Stokiksen ostoskadut!
Ostoksista (taas kerran) puheenollen, aikasemmassa postauksessa kirjoitin kaikista massamuotivillityksistä, jotka omistan. Listaan siis lukeutui jo farkkulegginsit, feikkiuggit, crocksit, wetlook-trikoot ym. ja nyt voin lisätä jonon jatkoksi haaremihousut, joita olen metsästänyt jo pidemmän aikaa. Hennesin nettikaupasta löytyi täydelliset, toivotaan että ovat jotenkin sopivan kokoiset. Villityksistä puheenollen, vaikka makuni on aika.. omaperäinenkin välillä ja kaikki kammotukset ovatkin usein mieleeni, niin haluan silti nähdä sen ihmisen, joka vetää GT:n tai Onlyn kiiltävän pantteri-jumpsuitin päälleen! Hui kauhistus, ihan hirvittää kun niitä on nyt joka paikassa. En vaan kykene sulattamaan sen kaameutta. Toinen sietämätön asia on sellaiset paksut ja korkeat kiilakorot, eieiei. Toisaalta never say never..
Pitäis kirjotella taas vähän useammin niin ei tulis tällaisia 100 eri asian silppukollaaseja. Koitan taas ryhdistäytyä ja saada koneeni kuntoon. Asensin jonkun uuden superhyvän spyware-ohjelman ja se löysi muutaman tunnin skannauksen jälkeen parikymmentätuhatta matoa, eli eiköhän se tästä ala taas toimimaan..
Oscar-gaala oli tänä vuonna huimasti kivempi kuin viimeksi. Ensinnäkin siksi, että näytettiin paaaljon pukuja ja toisekseen siksi, että tiedettiin jopa joitain ehdolla olevista pätkistä. Viime vuonna ei käynyt toteen kumpikaan edellämainituista. Heath Ledger jee, SJP:n puku vau, Zac Efron oli järkky ja Robert Pattinson kuumin. Puhumattakaan Tim Gunnista! (Jennin ja itseni suosikki kaikista maailman juontajista)
Oltiin siis jälleen Suskilla kisastudioimassa, syötiin kotitekoista Caesar-salaattia ja vedettiin energiajuomaa. Yllättävän hyvin jaksoi kukkua hereillä, kunnes tasan kuudelta luovutin ja lähdin kotiin katsomaan viimeiset palkinnot. Lauraa yllättäen taas nukutti jo ennen iltakymmentä.
Onko tänään maanantai? Tuntuu ihan joltain.. torstailta. Unirytmini on niin metsähallituksen puolella kun olla ja voi, nukkumaan päästiin tänä aamuna siinä seitsemän korvilla ja nousin ylös joskus iltapäiväkolmelta. Heräämisaika ei siis ole mitenkään outo, univelkaa on vain aika rajusti.
Mitä enemmän on vapaa-aikaa, sitä vähemmän tuntuu, että ehdin tehdä mitään. Teen töitä nyt vaan enintään kahdesti viikossa, koska koitan lukea pääsykoekirjoja. Menestys on ollut vaihteleva: olen luuhannut kirjastossa ja koittanut lukea parhaani mukaan, mutta olen silti jäljessä aikataulusta. Täytyisi vaan ottaa tavaksi mennä sinne lukusaliin joka päivä.
Toinen asia on, että kun oikein pitäisi tehdä jotain (kuten nyt lukea), on niin paljon kaikkea muuta. Olen taas ravannut shoppailemassa ja ties missä sillä aikaa, kun olisi pitänyt olla nenä kiinni kirjassa. Huono omatunto kalvaa silloin tällöin, mutta lohduttaudun sillä, että onhan tässä vielä aikaa. Petollinen syy.
Oltiin tänään leffassa katsomassa Kielletty hedelmä. Ihan hauska pätkä, vähän hidastempoinen, mutta ihmeesti nauratti. Ollaan kyllä varmasti pahin mahdollinen seurue, jonka läheisyyteen voi leffateatterissa päätyä: nauraa räkätetään kaikki leffat läpi, oli sitten kauhua tai draamaa ja rapistellaan herkkuja kokoajan. Leffan jälkeen mentiin Lauran kanssa vielä käymään ostoksilla, kun Jenni lähti kotiin hieman huonovointisen, mutta viisaudenhampaattoman Suskin kanssa. Metsästettiin keskiviikon jumpassa käytettyä Gymstick:iä, se oli ihan huippu! Sokokselta löytyi kaikkia vahvuuksia ja myyjän opastuksella päädyttiin siihen, joka oli suunnattu “for men and fit women”, joista kumpiakaan emme nyt ilmiselvästikkään ole, mutta tästä pääsee vain ylöspäin.. Samaa kokeilimme jo aikaisemmin ja se tuntui ihan sopivalta.
Gymstickit kainalossa päädyimme vielä vaatekaupoille, joista tarttui mukaan laukut (samanlaiset) ja topit (samanlaiset). Tähän väliin haluan huomauttaa, ettemme todellakaan osta tarkoituksella samanlaisia vaatteita, ennemminkin pyrimme välttämään sitä. Lauran kanssa makumme menevät tosi usein yksiin ja tällaisia tuplaannuksia tapahtuu aika ajoin. Naureskelimme matkalla bussille, kuinka tekstiilikaksosilta mahdoimmekaan näyttää: samansävyiset ruskeat kengät, farkkulegginsit, mustat päällysvaatteet ja samanlaisuuden kruunasivat tismalleen identtiset laukut ja kainalossa sojottavat vielä varsin näyttävänkokoiset samanlaiset jumppakeppipaketit. Ihminen hakeutuu kaltaistensa seuraan!
Pakko vielä tunnustaa lopuksi, että ostin eilen kolmet kengät. Yhet korkkarit vaan, ja niitäkin olin katsellut jo melkein kaks viikkoa! Yhdet läpsyttimet töihin ja vielä paras löytö ikinä, Bronxin Dali-sandaletit, joita olen suoranaisesti kuolannut jo 1,5v. Olivat liian kalliit ostettavaksi normihintaisina, mutta Aleksi13:lla pyöriessäni olin jo kävellyt yhden alelaarin ohi, kun huomasin alimmaisena jotain kiiltävää ja löysin vihoviimeisen parin kokoa 37, joka oli kertakaikkisen täydellinen. Kuva tässä .
Viimeinkin se iski. Pääsykoelukuinto. Viimeisen kolme kuukautta olen kärsinyt kauheasta ahdistuksesta silmälläpitäen tulevan kevään luku-urakkaa. Vielä kaksi viikkoa sitten olin aivan hätää kärsimässä ja kieltäydyin kirveelläkään tarttumasta pääsykoekirjaan. Olin myös hyvillä mielin ilmoittanut pitäväni oikein mieluusti vielä toisen välivuoden, mutta torstaina imuroidessani entrepöytiemme alusia pääsin tästä ongelmasta eroon, yhtäkkiä vain halutti lukea niin vietävästi! Väitin isille kivenkovaa, etten aikoisi tarttua toimeen ennenkuin se into oikeasti iskee, koska muuten on ihan sama luenko lainkaan, mutta eipä uskonut. Sanoi, ettei se lukuhalu sieltä tule ja että on vain mentävä verenmaku suussa. No toki töitä on tehtävä ihan tappamisen meiningillä, mutta kyllä se motivaatio pitää siellä olla. Onneksi se kuitenkin nyt iski ja odottelenkin innolla alkuviikosta saapuvia opuksia. Huomenna, tainosiis oikeastaan tänään, lupasin jo lähteä pariksi tunniksi kirjastoon harjoittelemaan istumista ja availemaan toista tilastotieteen opusta, koska täysin samaa pskaahan se kaikissa kirjoissa on.. ei ne siitä muutu vaikka kuinka toivoisinkin. Juu kyllä, matikka vaatii vielä hieman lisää motivaatiota.
Eilen oli vauhtipäivä, aamuvuoro töissä, töiden jälkeen palaveri, Flamingoon syömään maailman parhaiden työkavereiden kanssa ja sitten juhlimaan yksiä synttäreitä. Lähdin lauantaina aamulla 6.30 ja suurinpiirtein samaan aikaan olin seuraavana aamuna takasin.. No ei ihan, ehkä jo vähän viiden jälkeen. Oli huippukivaa vaikka skumppa maistuikin vähän turhan hyvin. Äsken leffailtiin tyttöjen kanssa, käytiin katsomassa Twilight. Rakastuin siihen päähenkilöön, tajuton kuumis, vaikka Lauran mielestä sillä olikin liian paksut kulmakarvat. Olen kuulemma aina kuumana miehiin, joilla on tuuheat kulmat? Jokatapauksessa, oikein viihdyttävä pätkä ja naurettuakin tuli vaikkei se ihan komedia kai pitänytkään olla. Suosittelen. Auto oli niin sakkopaikalla kun olla ja voi, mutta parkkipirkotkin oli onneksi viettämässä sunnuntai-iltaa jossain muualla. Suuntavaistoni oli vähän hukassa ja ajo-ohjeita pyytäessäni Lauralta tuli kyllä parhaat, “Aja sinne mistä tultiinki”. No sinne sitte ajettiin.
